Työvoimapulan kurittaessa työhön pääsy siirtyy, kuntoutus siirtyy ja hoidon tarve syvenee – Sosiaalipolitiikan dosentti Elli Aaltonen arvioi hallituksen leikkauksia
Säästöt koskettavat kaikkia ja siinä mielessä päätöksiä voi nyt pitää jokseenkin oikeudenmukaisina, arvioi Elli Aaltonen. Kuva: Seppo Haavisto
Kun rahakasa on pienempi kuin aiemmin, mutta ottajia vähintään yhtä paljon, jokainen saa vähemmän kuin aiemmin.
Näin filosofisesti, mutta silti konkreettisesti sosiaalipolitiikan dosentti Elli Aaltonen vastaa kysymykseen, ovatko hallituksen kehysriihessä esittämät sopeutustoimet oikeudenmukaisia.
– Sanoisin, että oikeudenmukaisuus on ainakin enemmän läsnä kuin vielä syksyllä. Tuolloin toivoin, ettei leikattaisi suoraan niiltä, jotka muutenkin ovat ahdingossa, siis sosiaalietuuksien pienimpiä osuuksia, Aaltonen havainnollistaa.
Aaltonen on Suomen Punaisen Ristin hallituksen puheenjohtaja. Aiemmin hän on toiminut Kelan pääjohtajana, Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana ja läänin sosiaali- ja terveysneuvoksena sekä Tampereen yliopiston työelämäprofessorina.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Päätöksiä kiireessä
Puhe oikeudenmukaisuudesta, oli sitten kyse sosiaalipolitiikasta, aluepolitiikasta tai finanssipolitiikasta, on hänen kanssaan luontevaa.
Puheen keskiössä on ihminen.
Säästöt koskettavat kaikkia, välillisesti tai välittömästi, se on selvä, kyllä Aaltonen sen ymmärtää. Siinä mielessä päätöksiä voi nyt pitää jokseenkin oikeudenmukaisina.
Tai niin oikeudenmukaisina kuin ylipäätään on mahdollista.
Aaltonen toivoisi päätöksistä käytävään keskusteluun kuitenkin konkretiaa ja vaikutusten arviointia. Aaltosesta vaikuttaa siltä, ettei kaikkia säästöpäätöksiä ole harkittu loppuun saakka.
– Tuntuu, että osa säästöpäätöksistä on tehty kiireessä, vähän sillä mielin, että nyt äkkiä näkyviä tuloksia, miettimättä mitkä ovat pidempiaikaiset vaikutukset. Todellisuutta päätökset ihmisille tuovat toimeentulon, maksukyvyn tai palvelujen saatavuuden sekä työkyvyn näkökulmat, Aaltonen sanoo.
Hän muistuttaa tutkimusten osoittavan, että palvelun odotusaika on ”se kallein aika”.
– Työhön pääsy siirtyy, kuntoutus siirtyy ja hoidon tarve syvenee.
Esimerkkeinä tällaisista, Aaltosen mielestä harkitsemattomista säästöpäätöksistä ovat ammatillisen koulutuksen leikkaukset ja aikuiskoulutustuen muutokset.
Hän viittaa tilanteeseen, jossa Suomea kurittaa työvoimapula.
– On aloja ja alueita, joille ei kouluteta ihmisiä riittävästi ja ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa oman ammattitaitonsa ylläpitämiseen näyttävät katoavan. Olisi tärkeää antaa ihmisille mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ja yhteiskunnassa tarpeellisiin työuran muutoksiin.
– Ei voi olla niin, että jo reilusti alle parikymppisen nuoren on päätettävä, mitä haluaa loppuelämänsä tehdä. Myös työelämän tarpeet muuttuvat.
Hähmäinen prosentti
Aaltonen on pannut merkille arvolisäveron 1,5 prosentin korotuksesta käytävän julkisen keskustelun. Hänestä tuntuu, että reilusta prosentista käytävät keskustelu on saanut turhan suuret mittasuhteet.
– Asiaa ei ole avattu, ei hallitus mutta eivät myöskään tiedotusvälineet. Mitä sellainen prosentti tarkoittaa ihan konkreettisesti? Nämä pitää avata ja kertoa, niin asia hahmottuu ja pysyy oikeissa mittasuhteissa.
Arvolisäverokeskustelun sijaan Aaltonen toivoisi suoraa puhetta päätöksistä, joilla on välittömiä vaikutuksia ihmisten elämään, mutta myös vahvasti yhteiskunnallisia ja kansantaloudellisia seurauksia.
Maksuremontti
Aaltosen mukaan keskustelua olisi hyvä käydä myös niistä päätöksistä, joita ei tehty, mutta jotka olisi pitänyt tehdä.
Yksi sellainen on sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuremontti. Nyt hyvinvointialue voi päättää, peritäänkö palveluista laissa tai asetuksessa säädettyjä enimmäismaksuja vai pienempiä maksuja.
Hyvinvointialue voi myös päättää olla perimättä maksua. Aaltosen mukaan maksukäytäntöä sosiaali- ja terveydenhuollossa olisi yhdenmukaistettava yhteisen maksukaton alle.
– Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksutaparemontti tukisi näitä palveluita käyttävien, usein jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten mahdollisuutta selvitä ilman henkilökohtaista konkurssia, sillä sellaisia siellä nyt uhkana on. Tätä pitää selkeyttää myös siksi, ettei näillä ihmisillä useinkaan ole mahdollisuutta selvittää asioita itse tai hankkia tietoa. Aaltonen korostaa.
– Maksamattomat maksut siirtyvät äkkiä perintään, eikä näissä tilanteissa ole enää sijaa empatialla.
Palloa heitellään
Selkeyttä Aaltonen peräänkuuluttaa myös julkista terveydenhuoltoa koskeviin päätöksiin. Se on paitsi johdonmukaisuutta myös oikeudenmukaista.
Mitä tarkoittavat yöpäivystysten lakkauttamiset?
Mitä tarkoittaa se, että osa hyvinvointialueista voi järjestää perusterveydenhuollon päivystykset omina päätöksinään, vaikka rahaa ei sinne kuitenkaan kohdenneta?
– Perusterveydenhuoltoa koskevat muutokset tuntuvat siltä, että vetäydytään vastuusta tai siirretään palloa edestakaisin.
– Kyse on aina ihmisistä, joiden tasa-arvoinen palvelujen saatavuus on tärkein sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoite.
Leena Hirvonen, teksti
Lue myös:
