Väitös: Taloudellisilla tunnusluvuilla ja ennakointimalleilla keskeinen asema, kun kuntaliitosten yhdistymisstrategioita kirjoitetaan
Riitta-Liisa Reiterä väittelee Lapin yliopistossa 2. joulukuuta. (Kuva: Paul Mattsson / Lapin yliopisto)
Kuntaliitosten strategiatyötä tutkineen Riitta-Liisa Reiterän väitöstutkimuksen mukaan kvantitatiivisella tiedolla, erityisesti taloudellisilla tunnusluvuilla ja ennakointimalleilla on keskeinen asema kuntien yhdistymisstrategian muodostamisessa. Se juontaa juurensa kansallisessa kuntarakennekeskustelussa vahvalle kuntataloudelle annetusta ensisijaisuudesta palvelujen tuottamiskykyyn vaikuttavana tekijänä.
– Kuntaliitosselvityksissä talouspuheella on suuri vaikutus strategisiksi määrittyviin teemoihin. Talouspuheen valta-asema saattaa heikentää sellaisten tavoitteiden merkitystä, joita ei voida ilmaista euroina, lukumäärinä tai tunnuslukuina, Reiterä sanoo Lapin yliopiston tiedotteessa.
– Strategiamallit sekä kuntien talousluvut ovat kuitenkin tietoa, joka on sosiaalisesti laajasti hyväksyttyä kunta-alalla. Niihin luotetaan niin kansallisesti kuin paikallisesti.
Riitta-Liisa Reiterän väitöskirja Kuntaliitos strategiakäytäntönä ja koettuna muutoksena tarkastetaan Lapin yliopistossa perjantaina 2. joulukuuta. Väitös käsittelee kunnan strategian muodostamista ja erityisesti sen toteuttamista kuntaliitoksissa. Tutkimuksen mukaan kuntien on moniarvoisina organisaatioina tyypillisesti toteutettava samanaikaisesti useita strategisia tavoitteita, jotka saattavat olla ristiriidassa keskenään.
– Se on omiaan luomaan jännitteitä strategian muodostamisessa. Tasapainon löytäminen näiden ristiriitaisten tavoitteiden kesken on strategisten muutosten, myös kuntaliitosten, onnistumisen edellytys. Lisäksi kuntaan paikallishallinnollisena instituutiona kohdistuu erilaisia odotuksia ja paineita, mikä tuo strategiatyöhön vaatimuksen toiminnan hyväksyttävyydestä ja oikeutuksesta sekä ympäröivälle yhteiskunnalle että omille sidosryhmille, Reiterä toteaa.
Reiterän tutkimat kuntaliitokset ajoittuvat Paras-hankkeena tunnettuun valtiovetoiseen kuntareformiin 2007–2013. Tuolloin kunnilta vaadittiin strategista valintaa kunta- ja palvelurakenteen kehittämiseksi joko kuntien yhteistyöllä tai kuntaliitoksilla.
Reiterän mukaan Paras-uudistus on saavuttamassa päätepisteensä, kun kunnilta riisutaan sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä uusien hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa ensi vuoden alussa. Hän sanoo, että hyvinvointialueet kokevat todennäköisesti samat monitavoitteisen organisaation strategian muodostamisen ja toteuttamisen haasteet kuin kuntaliitoksin muodostuneet kuntaorganisaatiot.
– Myös kunnat ovat strategisesti uudessa tilanteessa. Viime viikkoina on uudelleen käynnistynyt keskustelu kuntaliitosten välttämättömyydestä. Perusteet vaikuttavat olevan samoja kuin Paras-uudistuksen liitoshankkeissa: Suomessa on yhä liikaa pieniä ja köyhiä kuntia. Ratkaisuksi tähän ongelmaan katsotaan olevan suurempien kuntien muodostaminen. Kuntien yhdistymisen hyötyjen uskotaan ilmenevän tuottavuuden kasvuna, säästöinä ja synergiana, joista varsinkin viimeinen on ollut keskeinen peruste erilaisten fuusioiden oikeuttajana.
Reiterä on tehnyt työuransa kuntaorganisaatioiden erilaisissa johtamistehtävissä, muun muassa kaupunginkamreerina Loviisassa ja Keravalla sekä laskentapäällikkönä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Viimeisimmät tehtävät ovat olleet toimiminen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän johtajana Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Reiterä ei ole työskennellyt tutkimuksen kohteena olleissa kunnissa.
Reiterän väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/
Riitta-Liisa Reiterä: Kuntaliitos strategiakäytäntönä ja koettuna muutoksena
