Valtion avustusrahoitukset toimivat kertaluontoisissa investoinneissa mutta jatkuvaan toimintaan esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja ouluissa tarvitaan perusrahoitusta. Kuva: Esa Melametsä.

Hankeavustuksia rustataan kunnissa parhaillaankin. Reilun 10 000 asukkaan Liminka halusi puuttua tilanteeseen, jossa hankehakuihin ja -raportointeihin meni aikaa ja voimia liiaksi asti.

– Avustusten osuus toiminnan kehittämisessä on nykyään merkittävä. Meillä ei ole avustusten hakuun ylimääräistä henkilökuntaa. Halusimme tältä osin organisoitua, jotta saamme otettua oman osuutemme valtionavustuksista, kertoo Limingan sivistysjohtaja Päivi Mäki.

Hän on huomannut, että avustusten osuus on kasvanut, ja esimerkiksi harrastamisen Suomen-malli on uusi hankeavustuksilla pyörivä toiminta. Aivan uutta hankerahaa tuli myös korona-aikaan.

Limingassa ryhdyttiin jo ennen koronaeuroja selvittämään, kuinka hankehakuja, niiden seuraamista ja raportointia voisi tehdä fiksummin.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)



Kunta otti tavoitteekseen kehittää hajautetun mutta yhteisöllisesti hoidettavan hankemallin, jonka avulla hankkeita voisi hakea mahdollisimman tehokkaasti ja helposti.

Syntyi ”yhteistä säveltä hankehumppaan” -niminen malli, joka Mäen mukaan helpottaa hankkeiden hakuja paljon.

Mallissa hankkeille on kuvattu etenemispolku, vastuut ja vuosittaiset salkut. Mallin mukaan jokaiselle hankkeelle on tiiminsä, jonka jäsenistä yksi hoitaa koordinoinnin ja saa tukea kunnan asiantuntijoilta.

Hankkeilla on lisäksi aikajanataulukot, jotka helpottavat seurantaa.

– Totta kai hankehauista edelleen tulee työtä, mutta malli ehdottomasti auttaa. Mallin avulla hankehauista ja raportoinneista on tullut koko kunnan yhteinen juttu.

– Työläin vaihe on edelleen tilinpäätös ja hankerahojen jaksotus, kun hankerahaa tulee useammalle vuodelle. Apua saamme kunnan talouspalveluista.

Mitä haluamme kehittää?

Suurin osa valtionavustuksista myönnetään kehittämishankkeisiin. Mäki sanoo, että hankerumbaa auttaa, kun kunnalla on hankerahalle valmiina selkeä kohde: tätä haluamme kehittää. Silloin hankerahaa ei haeta vain hankerahan takia.

– Hankkeissa on aina reunaehtonsa ja aikataulunsa, mutta mistään rakettitieteestä ei ole kyse.

Mäki on kehittänyt itselleen järjestelmällisen tavan seurata, mitä hankehakemuksessa sanotaan ja miten kunta siihen vastaa. Sama tapa helpottaa myös raportointia.

Hän kertoo, että hankerahan avulla kunnassa on saatu paljon aikaan. Hankkeena kokeiltiin ensin kaksikielisyyden edistämistä, ja tätä nykyä Limingassa voi käydä koko koulupolun eskarista lukioon englanninkielisessä opetuksessa.

Myös tutor-opettajatoiminta oli aluksi hankerahoitteinen mutta nykyään osa kunnan omaa toimintaa.

On myös toimintoja, jotka perustuvat kokonaan hankerahoitukseen, kuten etsivä nuorisotyö.

– Jossakin vaiheessa on arvioitava, miten asioita on saatu hankerahalla etenemään, Työtä sekin teettää, mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Kaikki kehittäminen tarkoittaa työtä, mutta tavoitteena on parantaa toimintaa ja jouhevoittaa prosesseja.

Mäki on hyvillään, että valtio on helpottanut hakemista. Esimerkiksi Opetushallituksella on hänen mielestään hyvät hankehakemusalustat.

– Opastusta ja hyviä ohjeita hakemiseen löytyy myös OKM:n sivuilta ja koulutustakin järjestetään, Mäki kiittää.

Kuntien turhaa ohjausta

Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen huomauttaa, että hankerahalla hoidetaan kunnissa paljon asioita, joiden tulisi kuulua yleiskatteellisiin valtionosuuksiin.

Hän kertoo esimerkkinä, että opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin esitetään uutta säännöstä varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen valtion erityisavustuksesta. Tällä säännöksellä halutaan edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Lakiesitys sisältää ajatuksen, että valtio voisi kohdentaa avustuksia jopa koulukohtaisesti.

– Ei ole mitään järkeä lähteä ohittamaan kuntatason omaa ajattelua tällaisella ohjauksella. Pitäisi muistaa, että valtionosuusrahoitusta korottavat muun muassa korkea työttömyys ja vieraskielisten määrä, joten siinä jo huomioidaan lasten ja nuorten lähtökohtien eroja.

– Kuntien osaavat ammattilaiset ja kuntalaisten valitsemat luottamushenkilöt tuntevat oman kuntansa tilanteen. Pitäisi luottaa siihen, että he osaavat kohdentaa resurssit viisaasti ilman valtion manuaalista ohjausta ja massiivista hankebyrokratiaa.

Riikonen huomauttaa, että kuntien sivistystoimeen tulee rahoitusta kolmesta eri putkesta: ensinnä peruspalvelujen valtionosuuksina, jotka määräytyvät jatkossa lähes täysin kasvatuksen ja koulutuksen kriteereistä. Toiseksi rahaa tulee opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksina ja kolmanneksi vielä erikseen haettavina korvamerkittyinä valtionavustuksina.

Helpompaa hankerahaa

Hankerahat ovat kunnille tärkeitä, mutta niiden työläyteen verrattuna kyseessä ovat Riikosen mielestä lilliputtirahat.

– Kunnat saavat toki hankkeissa omansa pois, mutta hakuihin ja raportointeihin menevän ajan ja rahan voisi käyttää järkevämmin.

Tilanne ei ole muuttunut, vaikka siitä on puhuttu vuodesta toiseen. Yhdeksi syyksi Riikonen sanoo poliitikkojen tahdon: he haluavat saada näkymään, että heidän päätöksillään vaikutetaan asioihin.

Lakien säätäminen on hidasta, määräaikaista hankerahaa saa helpommin liikkeelle.

Riikosen mielestä avustusrahoitukset ovat järkeviä kertaluontoisiin investointeihin ja selkeästi määräaikaisiin kehittämishankkeisiin, mutta jatkuvan toiminnan pyörittäminen niiden avulla ei toimi.

– Esimerkiksi sosiaalisen eriarvoisuuden kysymyksiä hankkeella tuskin ratkaistaan, vaan ne ovat pysyviä haasteita, vaan ne ovat pysyviä haasteita, joihin tarvitaan pysyvä ja ennakoitava perusrahoitus.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*