Vapaaehtoisia tarvitaan vanhusten kavereiksi – koordinoidaanko toimintaa hyvinvointialueilla vai kunnissa?

Vanhustyön kriisistä on keskusteltu kiivaasti. Apua etenkin vanhusten yksinäisyyteen olisi mahdollista saada vapaaehtoistoiminnasta, mutta tämä on julkisessa keskustelussa unohdettu.

Tässä yksi peruste Keski-Suomessa aloitetulle hankkeelle, jossa koulutetaan vapaaehtoisia hyvinvointikavereita sekä autetaan kuntia kehittämään vapaaehtoistoiminnan koordinointia.

Hankepäällikkö Ida Rasi huomauttaa, että potentiaalia vapaaehtoistoiminnan lisäämiseen vanhustyössä olisi vaikka kuinka, mutta kuntiin tarvittaisiin sen koordinointia varten toimivat rakenteet ja mallit.

Vai millaisen roolin ottaisivat hyvinvointialueet? Hyvä kysymys onkin, kenen vastuulla koordinoinnin tulisi jatkossa olla, pitäisikö hyvinvointialueilla olla siinä oma osuutensa?

Rasin mielestä vapaaehtoistoiminnan koordinointi voisi kuulua hyvinvointialueiden aloittaessa luontevasti kuntien hyvinvointikoodinaattoreille. Hankkeen aikana on kuitenkin huomattu, että heillä on tehtäviä yllin kyllin muutonkin.

18 Keski-Suomen kuntaa

Hykariksi nimetyssä hankkeessa on mukana 18 Keski-Suomen kuntaa. Aluksi on selvitetty paikkakuntien vapaaehtoistoiminnan tilannetta.

Tähän mennessä on selvinnyt, että yleisesti ottaen vapaaehtoistoiminnan koordinointi on pirstaloitunutta.

Kuntiin on palkattu hyvinvointikoordinaattoreita, mutta heidän työtehtävänsä rakentuvat monesta eri osa-alueesta ja tehtävät ovat osittain myös hieman epäselviä. Epäselvää on, miten vanhukset tulevat huomioiduksi tai onko hyvinvointikoordinaattorilla aikaa hoitaa vanhusten asioita sillä tasolla mitä pitäisi.

Joissakin kunnissa taas tehtävä on enemmän ja vähemmän järjestöjen vastuulla, ja yksittäinen järjestö saattaa hoitaa myös yleisempää koordinointia.

Hankkeessa pohdittiin aluksi, että kuntiin olisi syytä saada monialaisia työryhmiä vapaaehtoistyötä edistämään ja koordinoimaan.

Kuntien resurssit ovat kuitenkin niin rajalliset, että aikaa ei välttämättä löydy. Rasi harmittelee tilannetta, sillä ennalta ehkäisevä työ olisi keino säästää pitemmän päälle isoja summia.

Nykyisellään kunnan rooli voi olla hyvin vähäinen, kun järjestöt pyörittävät vapaaehtoistoimintaa kukin tahollaan. Osassa kuntia on nimetty järjestöjä varten yhteishenkilö, mutta hänellä ei välttämättä ole aikaa varsinaiseen koordinointiin.

– Vapaaehtoistoimintaa varten tarvittaisiin kuitenkin neutraali alusta tai ainakin kootusti tietoa siitä, millaista vapaaehtoistoimintaa kunnassa on ja miten siihen voisi osallistua, Rasi kertoo,

Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneiden olisi saatava helposti tietoa, mitä he voisivat tehdä, missä ja millaista apua vanhukset tarvitsevat.

Ihmiset, jotka etsii vapaaehtoistoiminnan mahdollisuutta, eivät välttämättä tiedä, mihin ilmoittautua. Toisaalla vanhukset eivät tiedä, mistä kysyä vapaaehtoisen apua. Myöskään esimerkiksi kotihoidon ammattilaisilla ei välttämättä ole tietoa.

Uusia malleja toimintaan

Suomalaisilla on halukkuutta vapaaehtoistoimintaan, mikä on selvinnyt muun muassa Vapaaehtoistyö Suomessa -raportissa. Sen mukaan lähes 40 prosenttia haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos heitä pyydettäisiin mukaan.

Korona kuitenkin vaikutti tilanteeseen, sillä moni toiminnassa mukana ollut on jäänyt vanhasta tottumuksesta kotisohvalle. Nyt heidät ja uudet tulokkaat tulisi saada aktivoitumaan ja vanhusten tueksi.

Rasia kuitenkin huolettaa koronan jälkeinen passiivisuus, sillä uutta väkeä on ollut vaikea saada mukaan.

Hän pohtii, että vapaaehtoistyön mielikuvaa pitäisi uudistaa ja kynnystä toimintaan mukaan lähtemiseen madaltaa. Moni saattaa epäillä, että vapaaehtoisuudesta tulee liian sitouttavaa.

– Tarvitsemme uusia malleja vapaaehtoisuuteen ja viestittää, että on aivan ok vaikka vain kokeilla.

Ongelmana on, jos vapaaehtoistoiminta kaatuu liian harvan kontolle. Kun he lopettavat, myös toiminta saattaa lakata.

Rasi pohtii lisäksi, miten vapaaehtoistyöhön vaikuttavat jatkossa ystäväpalvelua tarjoavat yritykset. Ne maksavat taskurahaa ystävätyötä tekevälle, kun taas vapaaehtoistoiminta perustuu pyyteettömyyteen.

Kunnanhallituksiin keskustelua

Keväällä alkanut Hykari-hanke on jo järjestänyt ja järjestää edelleen hankkeessa mukana olevissa kunnissa vapaaehtoisten koulutusta.

– Kyse ei ole valtavasta koulutuksesta, vaan esillä ovat perustaidot ikäihmisten kanssa toimimisesta. Siinä muistutetaan esimerkiksi vanhusten kuulon ja näon heikkenemisestä sekä siitä, miten se voi näkyä heidän toiminnoissaan.

Tarkoitus on, että kolmivuotisen hankkeen jälkeenkin kunnat voisivat hyödyntää koulutusmateriaalia.

Keskustelua vapaaehtoistoiminnan tulevaisuudesta halutaan herättää erityisesti pienissä kunnissa. Rasi kertoo, että kuntien hallituksiin on tarkoitus lähettää kirjelmä ja herättää päättäjiä pohtimaan, miten vapaaehtoistoimintaa aiotaan jatkossa järjestää.

Suurissa kaupungeissa on yleensä valmiit rakenteet, esimerkiksi Jyväskylässä Vapariksi nimetyt vapaaehtoistyön palvelut.

Hykari on Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) ja Lievestuoreen palvelukeskusyhdistyksen Liepeen hoiva ry.