Yksilöllisen tuen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan varhaiskasvatuksessa – Pienryhmiä ja resursseja kaivataan lisää

Yli puolet varhaiskasvatuksessa olevista lapsista jää vaille riittävää yksilöllistä tukea. Tämä ilmenee ammattiliitto JHL:n toteuttamasta kyselystä varhaiskasvatuksessa työskenteleville liiton jäsenille.

Vastaajista peräti yli 60 prosenttia katsoi, että kaikki yksilöllistä tukea tarvitsevat lapset eivät sitä omassa työkohteessaan saa.

Myöskään lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia edistäviä tukimuotoja ei pidetä riittävinä, jos niitä olisikin tarjolla. Yli 50 prosenttia vastasi, että tarjotut tukimuodot eivät riitä. Lisäksi yli viidennes ei osannut sanoa, ovatko käytössä olevat tuen mallit riittäviä.

– Onhan tämä todella hälyttävä viesti, jos vähänkin ajatellaan tulevaisuutta, sanoo JHL:n ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi JHL:n tiedotteessa.

Hän jatkaa, että tänä päivänä tuen tarjoaminen sekä keinot siihen pitäisi olla itsestään selvä automaatio, johon tulisi myös olla resursseja.

– Ei tältä huipputärkeältä asialta voi vain sulkea silmiä ja korvia. Henkilöstö- ja budjetointiresursseihin on satsattava kunnolla.

Pihakivi mielestä lasten pahoinvoinnin ja ongelmien ehkäisyyn on puututtava mahdollisimman varhain ja nyt on aika lähteä perkaamaan tilannetta varhaiskasvatuksessa.

Pienryhmien puolesta

Kyselyn avoimissa vastauksissa korostui pienryhmien merkitys.

– Pienet ryhmäkoot ja avustajien tarve nousevat kärkeen. Ne mainitaan jotakuinkin jokaisessa vastauksessa, Pihakivi kertoo.

Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien tukipalvelumuodot ovat hyvin heikoissa kantimissa.

– Tehostettu ja erityinen tuki tarkoittaa monessa paikassa vain yksittäisiä konsultaatiokäyntejä. Esimerkiksi erityisopettaja tai puhe- ja toimintaterapeutti käy silloin tällöin. Huonoimmissa tapauksissa kerran kauden aikana, tai ei lainkaan.

JHL laatii vuosittain varhaiskasvatuksessa työskenteleville jäsenilleen laajan kyselytutkimuksen. Kysely tehtiin nyt kolmatta vuotta peräkkäin.

Tällä kertaa huolta herättävät jo aikaisemmissa kyselyissä esiin nousseet ongelmakohdat, kuten epätietoisuus havaittujen epäkohtien ilmoitusvelvollisuudesta.

– Tilanne ei ole parantunut vuodessa yhtään. Usko ilmoitusten vaikutuksiin on edelleen surullisen pientä, Pihakivi toteaa.

Työstressi kasvussa

Varhaiskasvatuksessa työskentelevistä vastaajista yli 55 prosenttia kertoo kokeneensa työstressiä melko tai erittäin usein. Vuotta aiemminkin luku oli yli 52 prosenttia.

Suurimmaksi stressitekijäksi vastaajat ilmoittavat kyselyssä sen, että aikaa lasten yksilölliseen tukemiseen ei löydy riittävästi.

Avovastauksien perusteella lasten ongelmat ovat lisääntyneet. Kiire, riittämättömyyden tunne, lasten entistä haastavampi käytös ja levottomuus tuovat lisäpaineita työhön.