Kuntien päästöistä jopa noin 40 prosenttia liittyy energiakulutukseen. Kuva: Jussi Vierimaa

Koronapandemian seurauksena kuntatalous ja kunnan palvelut ovat tiukan tarkastelun kohteena. Myös hallitus joutuu budjettiriihessä pohtimaan, kuinka kuinka kunnat selviävät korona- ja ilmastokriisistä.

Elvytystoimilla ja palvelujärjestelmän uudistuksilla on pitkäkestoiset vaikutukset. Kuntien tulevaisuuden kannalta on oleellista, ettei palata vanhaan, vaan pyritään rakentamaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä kuntia.

Tuore Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisö Wisdomin tutkijoiden julkaisu antaa suosituksia toimista, jotka edistäisivät kuntien ekologista jälleenrakennusta. Koko Suomen ekologinen jälleenrakennus vaatii niin paikallisia kuin kansallisiakin toimia. Valtio vastaa esimerkiksi vero-ohjauksen ja lainsäädännön muutoksista. Kunnilla on puolestaan tärkeä rooli kuntalaisten osallistamisessa ja arkea koskevissa päätöksissä.

Elinvoiman ja elonkirjon puolesta: ekologinen jälleenrakennus kunnissa pandemian jälkeen keskittyy erityisesti seitsemään toiminnan alueeseen, joilla voidaan edistää ekologista jälleenrakennusta paikallistasolla kunnissa. Nämä toiminnan alueet ovat kaavoitus ja maankäyttö, liikenne ja liikkuminen, energiankäyttö ja -tuotanto, metsien ja virkistysalueiden hallinta, elinkeino- ja työllisyyspolitiikka ja koulutus ja kasvatus.

1. Kaavoitus ja maankäyttö

Kuntien kaavoittamisen ja maankäytön tulee olla kaukonäköistä ja tulevaisuuteen katsovaa. Tutkijat huomauttavat, että edellisen laman jälkeen kunnissa päädyttiin lyhytnäköisiin ratkasuihin, kun maankäyttöä säädeltiin löyhästi talouskasvun toivossa.

Kuntien ekologinen uudelleenrakentaminen vaatii kuitenkin kestävää maankäyttöä ja kaavoitusta. Kuntien tulisi sijoittaa vihreään infrastruktuuriin ja varata tarvittava määrä asiantuntijoita mukaan kaavoitukseen. Maapolitiikassa on varauduttava myös kasvupaineeseen, mutta niin, etteivät luontoalueet pirstaloidu turhaan. 

2. Liikenne ja liikkuminen

Kuntien on tehtävä lihasvoimin, joukolla ja uusiutuvilla polttoaineilla liikkumisesta kannattavaa. Suomen tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuodesta 2005 vuoteen 2030. Ilmastovaikutusten lisäksi kävelyllä ja pyöräilyllä on myös merkittävä kansanterveydellinen vaikutus.

Kuntien tulisi lisätä etätyömahdollisuuksia, suosia päästöttömiä liikuntamotoja ja osallistaa kuntalaisia ja kolmatta sektoria innovoimaan kestäviä liikunnan ratkaisuja. Esimerkiksi Ruotsissa kunnat ovat parantaneet pyöräily- ja kävelymahdollisuuksia suosimalla auraamisessa pyörä- ja kävelyväyliä autoteiden sijaan.

Kaupungeissa tärkeää on muun muassa turvata joukkoliikenteen taso, kehittää sähköautojen latausverkostoa ja investoida liikennekeskuksiin. Pienemmissä kunnissa tulisi kehittää yhteiskuljetusratkaisuja ja taajamien kävely- ja pyöräreittejä.

3. Energiankäyttö ja -tuotanto

Kuntien päästöistä jopa noin 40 prosenttia liittyy energiakulutukseen. Tutkimuksen mukaan säästöpotentiaalia on keskimäärin 16 prosenttia lämmön ja 9 prosenttia sähkön osalta. Kunnat myös säästävät rahaa, jos ne piristävät aluetaloutta energia-alan toimilla. 

Kuntien tulisi investoida julkisten rakennusten energiaremontteihin, asettaa energiatehokkuus kriteeriksi rakennutusvaiheen kilpailutukseen, ottaa uusiutuvat energiamuodot huomioon kaavoituksessa ja lisätä energiatehokkuutta uusien energiatehokkuussopimusten avulla. Lisäksi kunnissa on mahdollista selvittää, olisiko uusiutuvan energian tuotantoyhtiöiden perustaminen kannattavaa.

4. Metsien ja virkistysalueiden hallinta

Metsillä ja luontokohteilla on keskeinen rooli sekä luonnon että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Metsät toimivat hiilinieluina ja suojelevat luonnon monimuotoisuutta. Samalla lähiluonnolla on tutkitusti suuret terveyshyödyt, joita korona on entisestään korostanut.

Tutkijat suosittelevat kuntia huolehtimaan metsistään ja lähiluontokohteistaa. Metsänhoidossa on suosittava jatkuvan kasvatuksen kaltaisia menetelmiä. Kansanterveyden edistämisen voisi asettaa kuntien metsien tulostavoitteeksi. 

Lähiluontoa on entisöitävä ja lähiluontomaastoista tiedotettava kuntalaisille. Luontoperustaisen palveluliiketoiminnan kehittäminen vaatii investointeja. 

5. Työllisyys ja elinkeinoelämä

Kuntien on luotava toimeentuloa ja työllisyyttä tukemaan ekologisen kriisin ratkaisua. Työllisyyttä edistettäessä uusien työpaikkojen syntymistä tulisi tukea etenkin ekologisesti kestäville aloille. Esimerkiksi yritystuet voisi kohdentaa ekologisen jälleenrakennuksen kriteerein.

Muita tapoja tukea kestävää elinkeinoelämää olisi muun muassa tukea osa-aikatyötä ja kevytyrittäjyyttä, päästötöntä ruokajärjestelmää ja ICT-osaamisen lisäämistä. Lisäksi tutkijat suosittelevat, että kuntien seurantatyökaluihin lisättäisiin paikallistalouden moninaisuutta kuvaava mittari.  

6. Kasvatus ja koulutus

Kuntien tulisi luoda kasvatuksella ja koulutuksella osaajia jälleenrakennukseen. Kestävyyskasvatuksen tavoitteet on hyvä laatia kaikille koulutusasteille ja tukea tämän lisäksi elinikäistä koulutusta. Kunnat voisivat hyödyntää opinnäytetöiden tekijöitä kestävään jälleenrakennukseen. Myös lapset ja nuoret tulisi saada nykyistä vahvemmin mukaan kunnan päätöksentekoon. 

Lue myös:

Katainen: “Todellista vastuunkantoa kuntapäätöksenteossa on, että uskaltaa tehdä epätäydellisiä ratkaisuja”

Avatar
Matilda Jokinen
matilda.jokinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*