Kuntaliiton kuntakehitys- ja tutkimusjohtaja Sini Sallinen peräänkuuluttaa Kuntalehden verkkoversiossa 4.11.2019 edustuksellisen demokratian kunnianpalautusta mielipidekirjoituksessaan Edustuksellinen demokratia kunniaan – puheoikeus valtuustossa vain valtuutetuille.

Sallinen pullauttaisi useissa kuntien ja kaupunkien valtuustoissa läsnä- ja puheoikeuden omaavat nuorisovaltuustojen edustajat valtuustojen kokouksista pois. Sallinen näkee jopa uhkana, että myös muut kuntalain mukaiset vaikuttajaryhmät, vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto voivat haluta ja vaatia samanlaisen aseman jonka nuoriso on useissa kunnissa ja kaupungeissa saanut.

Edustuksellinen demokratia on kriisissä ja kriisiytyy edelleen ja kansalaisten suorat osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet saavat yhä enemmmän jalansijaa 2000-luvulla. Kyseiset vaikuttajaryhmät ja heidän huomioiminen jopa kuntalaissa ovat osoitus juuri tästä kehityksestä.

Sallinen toteaa: ”Kuntajohtamisen näkökulmasta on syytä kiinnittää huomiota valtuuston toiminnan ja päätöksenteon sujuvuuteen. Valtuuston kokousten tarkoitus on päätöksenteko. Kokoukset eivät ole asioiden selvittämisen tai vaikuttamisen foorumeita, vaan kaikki päätöksentekoon mahdollisesti vaikuttavat tiedot ja näkemykset olisi hyvä selvittää ennen kokousta.”

Mitä ilmeisimmin Sallinen ei ole istunut kovinkaan montaa valtuuston kokousta kun hän toteaa, että valtuuston kokousten tarkoitus on pelkästään päätöksenteko, eivätkä kokoukset ole vaikuttamisen foorumeita. Sallinen on oikeassa ainoastaan siinä, että asiat pitää selvittää ja valmistella mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti valtuustoille.

Valtuuston kokoukset jos mitkä ovat nimenomaan vaikuttamisen foorumeita jossa erilaisilla puheenvuoroilla ja näkemyksillä on erittäin tärkeä merkitys mm. kuntien strategisten näkemysten luomisessa ja periaatteellisissa linjauksissa eri asiakokonaisuuksia koskien. Valtuustossa jos missä laaja-alainen näkemysten kirjo on tärkeää, eikä keskeisiä toimijoita, kuntalaisia oli syytä jättää tämän keskustelun ulkopuolelle. Mikäli keskustelua asioista valtuuston kokouksissa ei käytäisi, voitaisiin valtuuston kokoukset hoitaa etänä kotisohvilta, painamalla nappeja ”hallituksen päätösesitys hyväksytään tai ei hyväksytä.”

Sallinen toteaa, että ”Valtuuston kokoukset kunnan tärkeimpänä päätöksentekotilaisuutena eivät ole oikea paikka käydä keskustelua päätösten vaikutuksista eri kuntalaisryhmille.” Toteamus on kehitysjohtajalta varsin erikoinen.  Valtuuston kokoukset ovat juuri niitä foorumeita joissa keskustellaan kuntien ja kaupunkien keskeisimmistä asiakysymyksistä ja niiden vaikutuksista eri kuntalaisryhmiin kuten maankäyttö, elinkeinopolitiikka, koulutuspolitiikka, sosiaali- ja terveyspolitiikka jotka juuri em. vaikuttajaryhmiä eli kuntalaisia koskevat.

Ollenee myös selvää, että eri vaikuttajaryhmien edustajat eivät ole valtuuston kokouksissa pitämässä maratonpuheita joten tästäkään näkökulmasta eri vaikuttajaryhmien puheenvuoro tai kaksi osana valtuustoissa käytävää, useita tuntejakin kestävää keskustelua – jotka sisältävät myös turhaakin puhetta ja parran pärinää – eivät ollene valtuuston kokouksia mm. ajankäytöllisesti ajateltuna vahingoittavia.

Sallinen toteaa: ”Jos eri kuntalaisryhmille annetaan puheoikeuksia valtuustojen kokouksissa, asioita ei välttämättä saada päätökseen, vaan niitä palautetaan valmisteluun. Kuntajohtamisen toimivuuden näkökulmasta tämä johtaa valmisteluprosessien tehottomuuteen”. Ollenee kuitenkin niin, että mikäli eri vaikuttajaryhmien puheenvuorot herättävät päätöksentekijät ajattelemaan asioita myös eri näkökulmista – joka ei ole koskaan haitaksi päätöksentekijälle – myös asioiden palauttamista jatkovalmisteluun ei pidä kaihtaa vaan päin vastoin näin kannattaa ja pitääkin juuri tehdä.

Sallinen toteaa, että asioiden palauttaminen johtaa valmisteluprosessin tehottomuuteen. Mikäli jokin asia päätetään palauttaa jatkovalmisteluun, kysessähän on nimenomaan osoitus siitä, että valmisteluprosessi on ollut tehotonta jo ennen valtuuston kokousta, eikä sen jälkeen. Päätöksenteossa pyrittänee kuitenkin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, kiepahtavat asiat uudelleen valmisteltaviksi tai eivät.

Menestyvät organisaatiot pyrkivät ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon organisaatioiden ulkopuolelta tulevia impulsseja ja signaaleja ja vähemmän menestyvät organisaatiot elävät omassa kuplassaan ja ovat vähemmän herkkiä ja reagoivia organisaation ulkopuolelta tuleville signaaleille.  Kuntalaiset eli em. vaikuttajaryhmät ovat kuntien hallintojen tärkeimpiä ja keskeisimpiä sidosryhmiä joilta tulevat signaalit on tarkoituksenmukaista ottaa huomioon.

Sallinen on oikeassa siinä, valtuuston kokouksiin osallistujen määrää ei ole tarkoituksenmukaista liikaa laajentaakaan, mutta kuten edellä todetttiin, puheenvuoro tai kaksi ei kokousten läpivientiä ja päätöksentekoa vaaranna, koska vaikuttajaryhmien mukanaolo rajoittuu vain läsnä- ja puheoikeuteen, eikä päätöksentekoon. Mikäli vaikuttajaryhmillä olisi myös päätöksenteko-oikeus, Sallisen toteamat skenaariot ja uhkakuvat saattaisivat jopa aktualisoitua. Nyt vaaraa tähän ei ole.

Mikäli kehitys olisi kuntalaisten ja sen eri vaikuttajaryhmien osalta Sallisen toivoma ja esittämä, johtaisi kehitys entistä syvempään edustuksellisen demokratian kriisiin. Tähän kunnilla ei ollene varaa mikäli ne haluavat säilyttää vielä kohtalaisen hyvät demokratiaperiaatteet ja toiminnan yleisen legitimiteetin. Näitä keskeisiä kuntahallinnon perusperiaatteita ja arvoja ei ole syytä ja varaa vaarantaa.

Olli-Pekka Salminen, hallintotieteiden maisteri/kunnallisoikeus

Kirjoittaja laatii väitöskirjaa kuntalaisten osallistumisesta ja vaikuttamisesta

Luitko jo?