Kuntien sote-tuottajarooli mietitytti ministeriön pyöreän pöydän keskustelussa

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) järjesti maanantaina ”pyöreän pöydän keskustelun” kuntien roolista sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajina tulevassa uudistuksessa.

STM:n selvitysryhmässä on kunnan sote-tuottajaroolista luonnosteltu neljä erilaista vaihtoehtoa, joihin toivotaan kunta- ja järjestökentän kommentteja ensi viikon perjantaihin mennessä. Kommentointi avattiin aiemmin marraskuussa. Kommentointiaikaa on kaikkiaan kolme viikkoa, mikä osaltaan kuvastanee uudistuksen valmistelun aikatauluhaastetta. Lopullinen selvitysraportti pitäisi saada valmiiksi joulukuun puoliväliin mennessä.

STM:n erityisasiantuntija Antti Kuopila pahoitteli maanantain keskustelun aluksi tiukkaa aikataulua ja kertoi, ettei pyyntöihin kommentointiaikataulussa joustamisesta voida suostua.

Aikatauluhaasteet näkyvät myös käytännössä.

– Aikataulun tiukkuudesta johtuen emme pystyneet kääntämään koko raporttia ruotsiksi. Mutta ydinkohdat, esimerkiksi oikeudellinen tarkastelu ja mallin tiivistykset on käännetty, Kuopila kertoi.

Ministeriön hahmottelemissa neljässä vaihtoehtoisessa mallissa kunnan sote-tuottajuudelle kunnalla voisi olla

1) yleisen toimivallan perusteella oikeus tuottaa palveluja omalla rahoituksellaan,

2) laissa säädetty velvollisuus tuottaa määriteltyjä palveluja,

3) oikeus tuottaa laissa määritellyissä tehtävissä palveluja ilman, että maakunnalla olisi harkintavaltaa kunnan roolista tai

4) mahdollisuus tuottaa palveluja maakunnan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella.

Luonnoksessa ei ole otettu kantaa rahoitukseen tai taloudellisiin vaikutuksiin, koska rahoitusta suunnitellaan erillisessä jaoksessa.

Myöskään vaikutuksia kunnan ja maakunnan toimintaan tai yrityksiin ja järjestöihin ei ole avattu. Kentältä halutaan palautetta malleihin, eikä vaikutuksiin, Kuopila perusteli.

– Haluamme puhtaalta pöydältä nähdä vaikutuksia, miten eri yrittäjät, järjestöt, kunnat näkee, mitä tällä mallilla on kokonaisuuden kannalta vaikutuksia.

”Kapea ura on kunnilla edessä”

Turun kaupungin muutosjohtaja Antti Parpo suhtautui kuntien mahdollisuuksiin toimia sote-tuottajana varauksellisesti. Parpon mielestä vaihtoehtoja kartoittaneessa raporttiluonnoksessa juridinen pelitila on jätetty kapeaksi.

– Reunaehdot ovat kovin tiukat, jos kunta tuottajaksi ryhtyy, Parpo arvioi.

Parpon mukaan näyttää siltä, että sote-maakuntien ensivaiheessa rahoitusvastuu on valtiolla ja sitten kuntien veroprosenttia leikataan jollakin määrämuotoisella leikkurilla, kuten oli viime hallituskaudellakin ajatus.

– Kysymys kuuluu, millä kunnat rahoittavat ylipäätään mitä tahansa sote-palvelua. Luulen, että kuntatalous on yleisesti ottaen niin heikossa jamassa, että tämä muodostuisi todella vaikeaksi yhtälöksi.

Parpon mukaan kuntatuottamista mietittäessä tulee erottaa kaksi näkökulmaa, eli kunnan osallistuminen soten palvelutuotantoon maakunnan rahoituksella ja järjestämisvastuulla sekä kunnan osallistuminen soten täydentävien palvelujen tuottamiseen omalla verorahoituksella.

– Käytännössä tuottaminen tarkoittaisi, että joutuisi osallistumaan julkiseen hankintaan ja siinä on omat kommervenkkinsä.

– Tuotanto pitäisi ajatella kahdella ulottuvuudella, ja siinä mielessä kunnan pitäisi pohtia, jos tämmöiseen maailmaan mentäisiin, kummassa oltaisiin mukana.

– Kokonaiskuva on,  että kapea ura on kunnilla edessä jos tuotantomaailmaan lähdetään.  Näyttäisi toimeenpanon kannalta järkevämmältä, että maakunta hoitaa koko paketin, Parpo sanoi ja painotti että kyseessä on hänen oma tulkintansa asiasta, ei työryhmän tulkinta.

Kuntaliiton Myllymäki: Joustavuus tarpeen

Kuntaliiton lakiasiain johtaja Juha Myllymäki nosti esiin sen, että tuottamisen ja järjestämisen raja menee usein sekaisin, eikä niiden sisältö ole aivan selkeä.

Myllymäki piti ministeriön luonnostelemista vaihtoehdoista numeroita 1 ja 4 pohtimisen arvoisina.

– Maakunnan ja kunnan välinen sopimus on varmaan mielenkiintoisin tapaus tässä kokonaisuudessa.

Myllymäen mukaan raporttiluonnoksessa on melko perusteellisesti ja ”ehkä vähän riskipainotteisesti” käyty läpi kilpailu- ja sisämarkkinalainsäädännön reunaehtoja.

– Toisaalta ei ole huomioitu sitä, että jos lainsäätäjä tekisi joitain ratkaisuja, joilla kynnystä alennettaisiin tai muutettaisiin. Silloin tämä näyttäisi hieman toisenlaiselta.

Kokonaisuuteen vaikuttaa, miten jatkossa huomioidaan joustavuus järjestelmään, mitä kunnan ja maakunnan sopimusmahdollisuudesta säädetään.

– Jos maakunta voisi siirtää järjestämisvastuun kunnalle, tämä tilanne näyttäisi hyvin toisenlaiselta. Se on sellainen kysymys, jota käsitellään järjestämisvastuuta käsittelevässä työryhmässä.

– Jos ajattelee kuntasektoria, kunnilla tuottajina on etu verrattuna yksityisen sektorin tuottajiin: jos tehtäviä siirretään, kunnilla on mahdollisuus tehdä viranomaispäätöksiä. Se tietyllä tavalla erotta kuntasektorin muista ja on varmaan myös huomioitava tässä kokonaisuudessa.

Myllymäki peräänkuulutti tuottamismallin touteuttamiseen joustavutta.

– On erilaisia alueita, joissain halutaan turvata lähipalveluja, joissain on kaupunkien erityispiirteitä jotka pitää huomioida. Joustamismahdollisuus olisi se keino, jolla pystyttäisiin huomioimaan.

HALIn Partanen: ”Vaikea nähdä perusteita”

Järjestöjen äänen keskusteluun sote-järjestöjen kattojärjestö SOSTE ja yksityisiä toimijoita edustava HALI.

– Järjestöjen on vaikea ottaa kuntien palvelutuottajuuteen, koska uudistus on niin vaiheessa. Ei ole lainsäädäntöä eikä tietoa tulevien maakuntien  tehtävistä, roolista ja rahoituksesta, SOSTEn erityisasiantuntija Kari Lankinen sanoi.

– Avoimia kysymyksiä on, onko järjestelmässä mahdollisuus alihankintoihin. Jos on, myös järjestöt voisivat osallistua alihankintaketjuihin palvelujen tuottajina. Ja onko kuntien tuottama palvelu samalla viivalla kuin muut markkinaehtoisesti tuotetut palvelut? Lankinen pohti.

HALIn elinkeinopolitiikan ja viestinnän johtaja Ismo Partanen suhtautui epäilevästi kuntien tuottajamahdollisuuksiin mm. rahoituksen riittävyyden haasteen takia. Myöskään pelkkä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei Partasen mielestä riitä perusteeksi, koska siihen liittyy myös muita kunnan toimintoja.

– Jos kolmeen tukisanaan peilaa, eli saadaanko tasa-arvo palvelujen saatavuuden osalta, tai integraatio paremmaksi, tai rahoitus selkeämmäksi ja tulisi järjestelmätehokkuutta sillä, että kunnat tuottaa joitain palveluja tai osia sote-palvelusta – niin kyllä saldo valitettavasti on se, että näillä tiedoilla minun on vaikea nähdä perusteita perinteisten sote-palveluiden tuottamiseen kunnissa.

-Mutta jos ne löytyvät tässä prosessin aikana, ilomielin niitä tuodaan esille. Periaatteellista vastustusta ei tietenkään ole, mutta palveleeko se sitä suurta tavoitetta, joita sote-uudistukselle on asetettu, sitä on vaikea nähdä. Varmaan jollain tavalla palvelee.