Pitovoima ratkaisee alueen kehityksen – Helsingin seudun tulomuutto jää itse asiassa suhteellisesti pieneksi
Arkistokuva: Ville Miettinen
Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan vain 52 kunnan väkimäärä kasvaa vuoteen 2040 mennessä. Omaa luokkaansa kasvu on Helsingin seudulla. Parissa kymmenessä vuodessa alue saa 230 000 uutta asukasta.
Kaupungistuminen on pitkään jatkunut ilmiö. Avainasemassa ei kuitenkaan ole tulomuutto, vaan pitovoima, sanoo Jyväskylän yliopiston emeritus professori Hannu Tervo.
– Lähtömuutto ratkaisee alueen kehityksen.
Koko maan väestörakenteeseen vaikuttavat sisäisen muuttoliikkeen lisäksi esimerkiksi alhainen syntyvyys ja maahanmuutto.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Alueiden välisiä kehityseroja selittää kuitenkin ennen kaikkea maassamuutto, vielä tarkemmin lähtömuutto.
Tervon mukaan maaseudulle muuttaa väkilukuun suhteutettuna paljon ihmisiä. Nettomuutto jää silti usein miinukselle, sillä myös lähtijöitä on paljon.
– Hieman yllättäen Helsingin seudun tulomuutto jää itse asiassa suhteellisesti pieneksi. Väestö kasvaa, koska alueen asukkaat muuttavat harvoin pois.
Syitä pitovoimaan voi hakea esimerkiksi työmahdollisuuksista. Vaikka pääkaupunkiseudulla jäisi työttömäksi, on todennäköistä, että uusi työ löytyy läheltä.
Katsottava seutualueita, ei kuntia
Maan sisäistä muuttoliikettä tarkastellaan usein kuntarajojen näkökulmasta. Tilastokeskus julkaisee tilastoja kuntien välillä tapahtuvista muutoista.
Tervo näkee kuitenkin hedelmällisemmäksi tutkia seutualueiden välisiä muuttoliikkeitä. Ne luovat aidomman kuvan todellisista asuinalueen vaihdoksista.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaupunkeihin muuttaa kyllä paljon ihmisiä kuntarajojen yli. Luvut hämäävät, sillä yleensä kyse on ainoastaan pääkaupunkiseudun sisäisistä muuttovirroista. Helsinkiläisiä muuttaa Espooseen, vantaalaisia Helsinkiin ja niin edelleen. Muutoissa vaihtuu usein vain koti. Työ, harrastukset, sosiaaliset piirit ja taloudellinen toiminta-alue pysyvät samoina.
Muuttoliikkeissä huomionarvoista on myös muuttajien ikä. Usein muuttajat ovat nuoria aikuisia, jotka suuntaavat kaupunkeihin esimerkiksi opintojen perässä. Tervon mukaan erot eri alueiden nettomuutossa tasoittuvat, kun laskelmista jätetään pois nuoret ja yli 60-vuotiaat.
Tästä syystä muuttovoitto yleensä maksaa kaupungin asukkaille. Muuttajien mukana tulee kuluja, muttei aluksi juuri verotuloja.
Lue lisää:
Muuttovoitto kasvattaa Uudenmaan väestöä ennusteita nopeammin – erot kuntien välillä suuria
Maahamme tarvittaisiin toimia, joilla koko maa voisi kehittyä. Liikenneverkosto on kaikkiin ilmansuuntiin avainasia. Siksi maamme rataverkostoa tulsi kehittää kokonaisuutena, jotta syntyisi myös maamme poikittaisuuntaista vuorovaikutusta. Nyt vain yksi suunta eli etelä, mikä toki on varsin tärkeä, vetää toimintoja ja ihmisiä, kun vuorovaikutus muualle ei kunnolla toimi.
Tarkoitan tällä maakuntien yliopistojen, ammattikourkeakoulujen, muiden oppilaitosten, sairaaloiden ja elinkeinoelämän keskinäistä vuorovaikutusta. Liikenneyhteydet eivät nyt toimi esim. reitillä Vaasa-Seinäjoki-Keuruu-Jyväskylä-Pieksämäki/Kuopio/Mikkeli-Joensuu/Savonlinna. Siksi toimijoiden keskinäinen vuorovaikutus ei toimi eikä kehity, vaikka kyse olisi mitä luonnollisimmasta asiasta.
Artikkelin havainto on oikea. Kuitenkin koko maan hallinnointia pitäisi muuttaa enemmän työmatka- alueita tarkastelevaksi. Kaupungistuminen lisääntyy vääjäämättä ja esim. ikääntyvien keskittyminen asumaan samoihin rakennuksiin nopeuttaa palveluhenkilöstön työtä, vähentää työmatkasiirtymisen aikoja ja lisää siten työn tuottavuutta. Kaupungeissa ovat työpaikat ja siksi myös niiden verotulokertymä säteilee laajasti myös kaupunkien ympäristöön, pääkaupungin, valtionosuuksien jaon takia, myös koko Suomeen?
Sujuva julkinen liikenne on ehto sille, että myös taajamien ympäristöalueilta pääsee töihin sinne, missä työpaikatkin ovat. Maakuntauudistus olisi pitänyt viedä vahvassa ohjauksessa maaliin työmatka-alueet niiden koossa huomioiden. Nyt puuhastellaan jälleen omien siltarumpujen ja kunnan virkojen säilyttämisen ehdoilla omia tilastoja selitellen.
Roikutaan edelleen siinä, että perheen asuinpaikkakunta määrittää esim. koulun ja päivähoitopaikan. Monelle perheelle olisi helpompaa voida ottaa lapset aamuisin mukaan oman työpaikan lähellä oleviin kouluihin ja hoitopaikkaan, vaikka kunta ei olisikaan perheen asuinkunta. Näin iltapäivän asiointi ja mahdollisesti jopa lasten harrastusmahdollisuudet helpottuisivat kun kiire kotiin lasten takia vähenisi.
Jos halutaan edelleen, että jokainen kunta päättää itse palveluistaan niin kuitenkin asukkaalle toimiva arki ja sen elämää helpottavat palvelut ovat tärkeämmät kuin se kuka ne tuottaa. Raha pitäisi kulkea napin painalluksella kuntien välillä tarvittaessa.
Anteeksi padivirheet tekstissä? kysymysmerkki piti olla piste pääkaupungin säteilemässä valtionosuudessa. Pahoittelen.