Turve yhä merkittävä polttoaine viidessä kymmenestä suurimmasta kunnasta – liian nopea alasajo aiheuttaisi haasteita
Turpeen käyttö vaihtelee alueellisesti. Suhteellisesti eniten turvetta käytetään kaukolämmön tuotannossa Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Kuva: Esa Melametsä
Turve on merkittävä energiatuotannon polttoaine viidessä Suomen kymmenestä suurimmasta kunnasta.
Suurimmista kunnista kattavinta turpeen käyttö on Oulussa, jossa turpeen osuus on 49,1 prosenttia Oulun energian energiatuotannon polttoaineista. Tätä seuraa Kuopio, jossa turpeen käyttö kattaa 48 prosenttia kaupungin energialaitoksen tuotannosta.
Myös Jyväskylässä Alvan kahdessa voimalaitoksessa turvetta käytetään edelleen tuntuvasti. Keljonlahden voimalaitoksella turpeen osuus polttoaineista on 40 prosenttia ja Rauhalahden voimalaitoksella 50 prosenttia.
Porissa turpeen osuus energiantuotannosta on 34 prosenttia. Tampereella kaupungin omistama Tampereen sähkölaitoksen energiatuotannon polttoaineesta 21 prosenttia saadaan turpeesta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Muissa suurkunnissa turpeen rooli energiatuotannossa on vähäisempi. Turussa turpeen osuus energiatuotannosta on Turun Seudun Energiatuotanto Oy:n verkkosivujen mukaan ”marginaalinen”, Lahdessa turvetta ei käytetä laisinkaan. Uudenmaan alueella sijaitsevissa suurissa kunnissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla turpeen käyttö on vähäistä tai olematonta.
Turvetta käytetään erityisesti kaukolämmön tuotannossa. Koko maassa turvetta käytetään kaukolämmön polttoaineena tuntuvasti eniten Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, jossa turpeen käyttöosuus oli Energiateollisuus ry:n mukaan vuonna 2018 noin 60 prosenttia.
Kiristyvä verotus pakottaa muutoksiin
Hallituksen suunnitelmissa on toteuttaa vielä tänä vuonna energiaverotuksen kokonaisuudistus, jossa turpeen verotusta tullaan kiristämään tuntuvasti. Tähän mennessä turpeenkäyttö on tuonut mukanaan veroetuja, joiden uskotaan uudistuksessa joutuvan leikkauslistalle. Tämä vaikuttaa keskeisesti turvetta energiantuotannossa käyttäviin kuntiin.
Kuntaliiton energia-asiantuntija Vesa Peltola huomauttaa, että kuntien sopeutuminen uuteen tilanteeseen vaatii aikaa. Monissa turvetta pääasiallisena tai merkittävänä polttoaineena käyttävässä kunnassa energiatuotannon järjestelmät rakentuvat turpeen käytölle.
– Esimerkiksi Oulussa kattilatyypit ovat sellaisia, että siellä ei voi käyttää pelkkää metsähaketta vaan tarvitaan turvetta joukkoon. Turpeen käytöstä on monien nykyisten voimaloiden kohdalla mahdollista luopua pelkästään uusimpien kattiloiden osalta.
Hallitus haluaisi puolittaa turpeen energiakäytön vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta on kuitenkin arvosteltu, sillä liian nopea turpeen käytön alasajo saattaa pahimmillaan viedä energiatuotannon ojasta allikkoon. Peltolan mukaan riskinä on, että kunnat ajautuvat käyttämään polttoaineena ainespuuta tai muita fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä tai kivihiiltä.
Kuopiossa hallituksen suunnitelmat on huomioitu. Kuopion ympäristöjohtaja Tanja Leppänen myöntää, että hallituksen suunnittelemat verkonkorotukset vaikuttavat keskeisesti kaupungin energiatuotannon suunnitelmiin.
– Käytännössä kustannukset tulevat johtamaan siihen, että Kuopion energia luopuu turpeen pääkäytöstä. Pieni osa säilyy teknisistä syistä, mutta on tiedossa, että turpeen osuus ei voi tulevaisuudessa olla noin suuri.
Turpeesta aiotaan Kuopiossa luopua hallituksen osoittamien askelmerkkien mukaisesti. Leppäsen mukaan nopeampaankin toimintaan olisi kaupungissa tahtotilaa, mutta energiatuotannon resurssit ja taloudelliset raja-aidat tulevat vastaan. Leppäsen mukaan Kuopion energia kehittää aktiivisesti uusia energiantuotantotapoja. Suunnittelutyötä on tehtävä pitkällä tähtäimellä.
– Puulla on siirtymävaiheessa luultavasti iso rooli. Vielä tällä hetkellä sen käyttö on ilmastolaskennallisesti päästötöntä, mutta tulevaisuudessa on löydettävä muita keinoja, Leppänen sanoo.
Hiilineutraaliuden vaatimuksena turpeen hylkääminen
Turve on kuohuttanut tunteita julkisessa keskustelussa jo jonkin aikaa. Turpeen mielipiteitä jakavasta asemsta kirjoitettiin muun muassa joulukuun Kuntalehdessä.
Suhtautuminen turpeeseen on ristiriitaista, sillä turpeen kotimaisuudesta ja edullisuudesta huolimatta se on yksi pahiten ilmastoa kuormittavista energiatuotannon polttoaineista.
Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan turpeen energiakäytöstä aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti jopa 12 prosenttia suuremmat hiilidioksidipäästöt kuin esimerkiksi kivihiilestä. Kokonaisuudessaan turve aiheuttaa noin 20 prosenttia Suomen energiatuotannon hiilidioksidipäästöistä.
Turpeen ilmastovaikutuksen vuoksi sen käyttö on ristiriidassa monien kuntien tavoitteleman hiilineutraaliuden kanssa. Kunta on hiilineutraali, kun se on leikannut 80 prosenttia kasvihuonepäästöistään vuoden 1990 tasosta, ja kompensoi jäljelle jääneet 20 prosenttia päästöistä.
Tampereella rakennusten lämmitys on suurin yksittäinen kasvihuonepäästöjen lähde. Kestävä Tampere 2030 -hankkeen myötä kaupungin intresseissä on näin ollen myös energiatuotannon fossiilisten polttoaineiden vähentäminen.
Tampereen kaupungin ympäristö- ja kehitysjohtaja Kari Kankaalan mukaan turve puhuttaa myös Tampereella.
– Energiakeskustelussa turpeen rooli nousee luonnollisesti aina esille Tampereella. Tampereen kaupungilla ei ole erikseen hyväksyttyä linjausta luopua fossiilisista polttoaineista, vaan se sisältyy tavoitteeseen olla hiilineutraali 2030.
Tampereen kaupungin omistama Tampereen Sähkölaitos Oy luopuu turpeen poltosta, kun Naistenlahden voimalan kattila uusitaan lähivuosina. Tällä hetkellä energiantuotannosta noin 45 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla.
Turpeella vaikutus myös talouteen ja työhön
Kaavaillun verotusuudistuksen pelätään aiheuttavan kunnille taloudellisia menetyksiä.
Kuntaliiton Peltola pelkää, että turpeen hinnannousulla voisi verotusmuutosten myötä olla vaikutus kuntaomisteisten energiayhtiöiden asiakaskuntaan. Mikäli kaukolämpö kallistuu, voi osa asiakkaista hakeutua vaihtoehtoisten lämmitystapojen, kuten maalämmön käyttäjäksi. Kaukolämmön suosion hiipuminen vaikeuttaisi yhteistuotannossa syntyvän lämmön käyttöä. Maalämpöön siirryttäessä sähkönkulutus kasvaisi, mutta siitä syntyvää voimalaitoksen hukkalämpöä olisi hankalaa hyödyntää.
Sähkön tai muiden ulkomaisten osuuksien kasvattaminen energiantuotannossa on Peltolan mukaan ongelmallista huoltovarmuusnäkökulmasta, jonka kannalta katsoen energiatuotannon polttoaineiden kapasiteetissa on säilytettävä riittävä kotimainen osuus.
Turpeen osuuden vähentämisestä on keskusteltu myös työllisyysnäkökulmasta. Esimerkiksi Oulun alueella energiatuotanto, josta turve kattaa lähes puolet, toteutetaan 90-prosenttisesti lähituotantona.
Muutokset energiateollisuudessa eivät kuitenkaan ole pelkästään taloutta ja työllisyyttä haittaavia. Kuopion Leppäsen kaupungissa ei ole käyty voimakasta työllisyyskeskustelua turpeen osalta, vaikka sillä Kuopion seudulla työllistävä vaikutus onkin. Leppänen pitää todennäköisenä, että turpeen parissa työskentelevät voivat tulevaisuudessa siirtyä alueella muun energiatuotannon pariin.
Taloudelliset realiteetit ja Suomen kansantalous laajemminkin on otettava huomioon.
Turve on täysin kotimainen energianlähde. Tiedän, että uusimmilla vesien puhistusmenetelmillä saadaan vedet puhtaiksi. Pöly turvesoilla on ongelma paitsi turvekentillä työskenteleville, niin myös tuulten kuljettamana yllättävänkin kauas.
Ilma ja vedet tulee pitää puhtaina. Uskon tähän päästävän, kun tätä pidetään päämääränä.
Mutta olisi kansantalouden kannalta outoa vaatia kotimaista turvetta korvattavaksi ulkomaisilla polttoaineilla.
Poliittinen päätös arpomalla
Kansalaisaloite.fi:ssä kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan turpeen energiakäytön turvaamista lailla vuotuisen kasvun osalta. Aloitteen perusteluissa todetaan, että turvemegawatti maksaa 13–15 euroa megawatilta lämpölaitokselle toimitettuna. Tähän hintaan lisätään 10 euron päästökauppamaksu ja 5,7 euron energiavero. Hinta tuplaantuu noin 30 euroon.
– Poliittisen päätöksen takia kotimainen turve on menettänyt kilpailukykynsä. Kaukolämmöntuottajille on halvempaa lämmittää Venäjältä tuotavalla hakkeella, muista maista tuodulla turpeella tai kivihiilellä, todetaan aloitteen perusteluissa.
EU:n energiaverodirektiivin mukaan jäsenmaat saavat itse päättää turpeen verotuksesta ja tukemisesta. Ruotsissa turvetta ei veroteta, mutta Suomessa turpeen verotus perustuu kansalliseen päätökseen, joka tehtiin suuressa valiokunnassa arpomalla vuonna 2002, koska äänestyksessä äänet turpeen uusiutuvuuden ja uusiutumattomuuden puolesta menivät tasan 12–12. Arpajaisten tuloksena Suomessa turve määriteltiin uusiutumattomaksi, fossiiliseksi raaka-aineeksi.