Tätä mieltä: Se ei muuta tiestön kokonaiskuvaa, että asfaltin on luvattu haisevan ensi kesänä – laastari ei paranna itse tautia
Keskustaa edustava kansanedustaja Vesa Kallio kirjoittaa mielipiteensä tieasioista.
Tieasiat ovat puhuttaneet niin kauan, kun ihminen on liikkunut paikasta toiseen. Olipa sitten kyse hevoskyydistä tai moottoriteistä.
Orpon hallitus leikkaa liikenne- ja viestintäministeriön kehyksestä vaalikauden loppua kohti mentäessä. Tämä asettaa hallitusohjelman lupaukset outoon valoon, kun rahaa on vähemmän ja kustannukset ovat nousseet.
Parlamentaariselta 12-vuotiselta liikennejärjestelmäsuunnitelmalta onkin putoamassa rahoituspohja pois. Hallitus on siirtymässä vaalikauden mittaiseen väyläpolitiikkaan, mikä on uhka väyläverkon pitkäjänteiselle kehittämiselle.
Hallituksen yhtälö tiestön, ratojen ja satamien suhteen näyttää erikoiselta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Huonokuntoisten liikenneväylien korjausvelkaa aiotaan hoitaa alentamalla perusväylänpidon menokehystä, jota hallitus yrittää paikata valtion omaisuutta myymällä.
Hallituksen kertaluonteinen panostus omaisuutta myymällä on vaalikauden aikana yhteensä 520 miljoonaa euroa. Samaan aikaan perusväylänpidon kokonaisrahoitus on jäämässä vuosien 2019–2023 rahoitustasosta noin 110 miljoonaa euroa. Ja lisäleikkauksia on todennäköisesti tulossa.
Kustannusten nousun seurauksena samalla rahalla ei kyetä korjaamaan huonokuntoisia väyliä läheskään yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Se ei muuta tiestön kokonaiskuvaa, että asfaltin on luvattu haisevan ensi kesänä – laastari ei paranna itse tautia, vaikka tarpeen onkin.
Vuoden 2024 talousarvioesitykseen sisällytetyn vaikuttavuusarvioinnin sekä asiantuntijakuulemisten perusteella väylien korjausvelka jatkaa kasvuaan.
Tieverkko on kokonaisuus, jonka oleellinen osa on yksityistiet.
Kasvukeskusten ja vientisatamien saavutettavuuden parantamisella ei ole merkitystä, jos puu, energia ja ruoka eivät pääse liikkeelle tai jos niiden tuottamiseen tarvittavat tuotantopanokset eivät pääse perille.
Hallituksen vastaus tähän on leikata lähes puolet yksityistieavustuksista ja lakkauttaa puuhuollon turvaksi viime vaalikaudella osoitettu lisärahoitus.
Hallituksen suurin investointihanke on hukkainvestoinniksi todettu Turun tunnin juna. Tätä niin kutsuttua Purpo-rataa hallitus on pääomittamassa noin puolella miljardilla eurolla loppurahoituksen jäädessä arvoitukseksi. Hankkeen kokonaiskustannuksissa puhutaan vähintään 3–4 miljardista.
Huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta entistäkin tärkeämmälle itäiselle Suomelle hallituksella on ollut osoittaa vain yksi tiehanke Pohjois-Savoon, yksi ratahanke Etelä-Karjalaan ja suunnitteluraha Savonradalle.
VR:n liikenteen johtaja Juho Hannukainen totesi Tekniikka ja talouden haastattelussa (9.2.), että noin puolet junien myöhästymisistä johtuu ratojen huonosta kunnosta. Hannukainen suhtautuu kriittisesti Purpo-rataan, mutta toivoo uutta Lentorataa, jotta suomalaiset pääsisivät Keski-Eurooppaan 20 minuuttia nopeammin.
Joudun kysymään, onko 15 minuuttia nopeammin Helsingistä Turkuun tai 20 minuuttia sukkelammin Suomesta Keski-Eurooppaan tärkeämpää kuin ylipäätään kulkukelpoinen, toimiva ja turvallinen liikenneverkko koko maassa?
Kirjoittaja on eteläsavolainen kansanedustaja Vesa Kallio, kesk.
