Kuntia hämmennetään nyt sote-kiinteistösopassa, mutta ”kamppailun kolmannessa erässä” ne voivat päästä kuskin paikalle, muistuttaa Kuntaliiton Mikko Simpanen
Kuva: Ville Miettinen
Kuntaliiton tilapalvelupäällikkö Mikko Simpanen havainnollistaa urheilutermein kuntien suhdetta omistamiinsa sote-kiinteistöihin: Nyt on pelattu ensimmäinen erä, kun sote-uudistus on tehty ja olemassa olevat vuokrasopimukset, joita oli tehty muiden toimijoiden kanssa, siirtyivät hyvinvointialueille sellaisinaan.
Niistä kiinteistöistä, joista ei ollut sopimusta, tehtiin 3+1 vuoden vuokrasopimus. Siitä hyvinvointialue ei pääse irti, ja toisaalta kunta on velvollinen vuokraamaan kiinteistönsä vähintään kolmeksi vuodeksi. Tuo määräaika päättyy vuoden 2025 lopussa.
Koska kunnat ja hyvinvointialueet tarvitsevat toisiaan nyt ja tulevaisuudessa, on periaatteessa väärin puhua kamppailusta. Muun muassa tiukka taloustilanne ja kuntien pelko palvelupisteidensä säilymisestä ja kiinteistöjensä kohtalosta on luonut asetelman, jossa osapuolet näyttäytyvät vastapuolina. Vaikka lopulta ne kuitenkin ovat samlla puolella, Mikko Simpanen muistuttaa.
Kamppailu tässä tapauksessa viittaa siis urheiluvertaukseen, ei todelliseen tilanteeseen
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Nyt menossa toinen erä: Katsotaan, mitä jatko tuo tullessaan, Mikko Simpanen kuvailee.
Mutta kukaan ei ole vielä tarttunut kolmanteen erään, Simpanen muistuttaa.
Nimittäin kun aluevaltuustossa on nuija kopsahtanut palveluverkkopäätösten merkiksi, alkaa kuntien kiri.
– Sen jälkeen valtasuhde menee toiseen suuntaan. Jos on tiedossa, että kuntaan tulee terveysasema, kunnan asema vuokraneuvotteluissa on helpompi.
– Kun jatkoaikaa mietitään ja hyvinvointialueet jatkossa kehittävät toimintaansa, tulee eteen kysymys, missä ne palvelut tulevat olemaan. Silloin hyvinvointialue onkin kunnan silmissä samanlainen asiakas kuin kuka tahansa muu.
– Jos hyvinvointialue haluaa jonnekin palvelua, ensimmäisenä se pääsee ottamaan kuntaan yhteyttä ja tiedustelemaan tonttia. Palataan normaaliin, eli kunta kaavamonopolillaan ja maankäytöllään loppupelissä sanelee osittain näitä asioita.
Tällä hetkellä viimeiseen erään on kuitenkin aikaa, ja nyt kunta ja hyvinvointialue näyttävät olevan vastakkain.
– Nyt alueet ovat kuskin paikalla. Käydään vuokraneuvotteluja ”hajota ja hallitse” -meiningillä, Simpanen kuvailee.
Kamppailun oireita ovat esimerkiksi valtionrahoituksen riittämättömyyden kanssa tuskailevien hyvinvointialueiden pyrkimykset alentaa vuokratasoa kunnilta vuokraamissaan kiinteistöissä tai käyttää tilaisuutta irtisanoa jopa vuosikymmenten sopimus yksityisen omistajan kanssa, kuten Lahdessa on käymässsä.
Yhdellä alueella voi olla kymmeniä kuntia, ja vuokratasoa voi ”huudattaa” alaspäin, Mikko Simpanen sanoo.
– Tällä hetkellä hyvinvointialueet määräävät, mitä tapahtuu. Sen jälkeen kuskin paikalle siirtyy kunta. Hyvinvointialue on vuokralainen siinä missä muutkin, mutta sillä ei ole sitä dynaamista tapaa, kuten esimerkiksi yksityisellä, että jos vuokra tulee liian kalliiksi, voi lähteä pois.
Hyvinvointialueiden päättäjät ovatkin isossa roolissa – nyt ja myös tulevalla vaalikaudella.
– Se on osin poliittisessa ohjauksessa ollut päätös että kunnassa X on terveyskeskus. Silloin kunta X voi tulevaisuudessa sanoa, että se on ammattimainen kiinteistönomistaja joka pyörittää kiinteistömassaa kiinteistöyhtiöitten kautta ammattimaisesti. Ammattimaisuus tarkoittaa, että kyllä sieltä katteet otetaan. Eikä vuokralainen, hyvinvointialue, voi sanoa, että liian kallis, emme hyväksy, koska edessä olisi palveluverkon muokkaaminen, joka on vuosien prosessi. Tällä tavalla kunnat ovat kuskin paikalla myöhemmin.
Simpasen mukaan jo nyt pitäisi myös kunnissa alkaa miettiä jatkoaikaa, eli mitä on edessä nykytilanteen jälkeen.
Tilannetta ei suinkaan helpota se, että ensi vuonna on kunta- ja aluevaalit ja nähdään ensimmäistä kertaa, miten poliittisten valtasuhteiden vaihtelu vaikuttaa toimintaan.
– Kunnissa toiminta on suurin piirtein vakiintunut ja laiva menee eteenpäin. Mutta miten se menee hyvinvointialueella?
Lue myös:
