Tätä mieltä: Hyvinvointialueet ilmoittavat kuntia selkeämmin järjestöyhteistyön yhdyshenkilöistä
Salla-Mari Koistinen, Kaija Jestoi, Tiina Jurvelin ja Tuula Väyrynen kirjoittavat yhdessä vinkkejä kunnille, miten yhteistyötä järjestöjen kanssa voi edistää.
Hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa on monen yhdistyksen toimintaympäristö muuttunut merkittävästi.
Osa kuntien vastuulla olleista tehtävistä on siirtynyt hyvinvointialueille, mutta suuri osa on jäänyt vielä kuntiin.
Muutos tietenkin ottaa aikansa, ja uudet roolit hahmottuvat vähitellen. Tässä tilanteessa, ehkä uutuuttaan, hyvinvointialue vetää pidemmän korren siinä, miten järjestöyhteistyölle on nimetty yhdyshenkilöt.
Paikallisen vapaaehtoistoiminnan löytymisen ja toimintaedellytysten kannalta kunnissakin olisi hyvä huolehtia, että myös niiden tiedoissa on selvää, kenen kanssa järjestöt asioivat.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Yhteystiedoilla ja yhteyshenkilöillä on väliä. Yhdistysten toiminta ja palvelut ovat lopulta kuntalaisten palveluja. Monen kunnan alueella yhdistykset tarjoavat vertaistukea, liikuntaa ja erilaista neuvontaa – asioita, jotka tukevat kuntien elinvoimaisuutta ja lakisääteisiä tehtävä.
Vapaaehtoistoiminnan parissa vietetty aika lisää sekä osallistujan että toteuttajan hyvinvointia. Sillä on myös suuri merkitys siinä, että alueella on yhteisöjä, joiden kautta uudet sekä entiset asukkaat voivat kokea yhteenkuuluvuutta.
Yhdistystoimintaa järjestetään suurelta osin vapaaehtoisvoimin ja tässä toimintaympäristön myllerryksessä olisi tärkeää huolehtia siitä, että toiminnan järjestäminen ja toteuttaminen olisi mahdollisimman sujuvaa.
Tätä mielipidettä laatineista neljästä kirjoittajasta kaksi on itsekin ollut kunnassa töissä ja muistissa on, kuinka monenlaisia kysymyksiä ja ideoita yhdistyksiltä tuli.
Toisen kirjoittajan tilanteessa eri toimialueiden yhdistykset olivat yhteydessä aina toimialueensa henkilöihin, esimerkiksi elinkeinoihin liittyvät yhdistykset asioivat elinkeinojen kehittämisen henkilöstön kanssa tai liikunnan ja kulttuurin yhdistykset olivat puolestaan yhteydessä vapaa-aikatoimeen.
Kunta oli pieni ja ihmiset tuttuja keskenään. Yhteistyö tuntui sujuvalta ja kynnykset matalilta. Nyt järjestön edustajana tämä kirjoittaja on havahtunut siihen, että tuolloiset yhteydenotot olivat suurelta osin yhdistystoimijoiden omaa vaivannäköä ja pitkään olemassa olleita tapoja.
Miten uudet toimijat löytävät oikeat henkilöt ja kanavat? Kannustaisimme jokaista kuntaa nyt selkiyttämään ja viestimään siitä, kenen puoleen minkäkin alan järjestöt voivat kääntyä. Järjestöjen toimintamahdollisuuksien tukemisella on pitkälle ulottuva vaikutuksia, ja yhdistykset tuovat oman mausteensa alueen elinvoimaan.
Katsomme tätä asiaa pohjoisen sydänalueen laajuudelta. Toimimme Lapin Sydänpiirin, Keski-Pohjanmaan Sydänpiirin, Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiirin sekä Kainuun Sydänyhdistyksen kanssa usean maakunnan ja kunnan alueella.
Pidämme tiiviisti yhteyttä paikallisyhdistyksiimme ja haluamme tukea yhdistyksiämme ja vapaaehtoistoimijoita siinä, että he voivat tarjota paikkakunnillansa sydänterveydestä kiinnostuneille ja sydänsairastuneille merkityksellistä toimintaa.
Toive rakentaa vahvempi keskusteluyhteys kuntiin on lähtöisin näistä keskusteluista, ja uskomme, että kyse ei varmastikaan ole pelkästään sydänyhdistyksistä, vaan monista muistakin, joille hyvinvointialueiden käynnistyminen on tarkoittanut toimintakentän muutosta.
Siksi ne toimet, esimerkiksi yhteyshenkilöiden löydettävyys, ovat yhdistyksille ja yhdistysten vaikutuspiirissä oleville henkilöille tärkeitä ja kädenojennus yhteistyölle.
Tämän mielipiteen ovat yhteistyössä kirjoittaneet Salla-Mari Koistinen (Lapin Sydänpiirin toiminnanjohtaja), Kaija Jestoi (Keski-Pohjanmaan Sydänpiirin hallituksen puheenjohtaja), Tiina Jurvelin (Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiirin toiminnanjohtaja) sekä Tuula Väyrynen (Kainuun Sydänyhdistyksen toiminnanjohtaja).
