Uutisanalyysi: "Tervetuloa herra pääminist... anteeksi puheenjohtaja Juha Sipilä"

Yllä oleva toivotus lausuttiin erään pörssiyhtiön tilaisuudessa alkusyksystä. Se oli tahallinen lipsahdus ja sai aikaan hyväntahtoisen, voimakkaan naurunpyrskähdyksen. Tilannekomiikka toimii, kun puhujan ja yleisön ajatukset ovat samansuuntaisia. Juha Sipilän johtaman keskustan gallup-kannatus oli Ylen mittauksessa 30.10.2014 peräti 25,5 prosenttia, kun kokoomus ylsi vain 19,4 prosenttiin.

Näyttäisi siis, että Sipilä on enää vaaleja vailla valmis pääministeri.

TÄLLAISEN SIPILÄ-ILMIÖN havaitsi jo pari vuotta sitten, kun Jyrki Kataisen, kok., hallitus kompuroi osinkotulojen verotuspäätöksessään. Päätöksen jälkeen Sipilä kysäisi silloiselta urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäeltä, vas., tiesikö hallitus oikeasti, mitä päätös merkitsi?

Ei tiennyt. Päätöstä yritettiin korjailla ja selitellä, mutta turhaan; sulka meni Sipilän hattuun.

Ajateltiin, että mieshän ymmärtää bisneselämän verojärjestelmät, eikä ole lobbarien vietävissä.

No, samalla osinkoveropäätöksellään hallitus suututti pienosakesäästäjät, joita ei ole vähempää kuin
800 000. Palaute kokoomuspoliitikoille oli julmaa.

YLE OLI SAANUT käsiinsä myös neljän suurimman puolueen tilaaman niin sanotun imagotutkimuksen. Perinne on ikivanha ja tutkimus on tarkoitettu vain puolueiden sisäiseen käyttöön. Nyt mittarit näyttivät kokoomukselle punaista ja keskustalle vihreää. Kokoomukselle poliittisista synneistä pahin, ylimielisyys, oli taas todellisuutta. Ylimielisyys on politiikan paha uni, joka tietää äänipakoa.

VAALIKAUSI ON jo niin lopuillaan, että mediassa on ryhdytty tekemään tilinpäätöstä. Kataisen hallituksen suuret ja kunnianhimoiset hankkeet, kuntauudistus ja sote, tullaan arvioimaan kaikissa analyyseissä. Kuntauudistuksen osalta saldoksi kirjataan: paljon työtä, selvityksiä ja lausuntoja. Lopputulos nolla.

Sote on kääntynyt vaalien alla uuteen kriisiin; nyt ideologia luo raja-aitoja. Kokoomus on herännyt kyselemään liberalistisesti yksityisten sote-yrittäjien tasavertaisuuden perään. Tämä tietää, että sote elää edelleen keskoskaapissa.

EUROOPAN TALOUDEN musta-aika alkoi kuusi vuotta sitten, 2008. Kasvua ei ole oikeastaan kuin Saksassa. Suomessa ”ensi vuonna alkavaa kasvua” on odotettu jo kuusi vuotta. Näistä vuosista Jyrki Katainen ehti olla valtiovarainministerinä ja pääministerinä tuon saman ajan. Tänä aikana on koettu myös pahin kaikesta; päätökset viipyvät. Päätöksiin ei ole kyetty. Tämä ei koske ainoastaan Suomea, vaan koko Eurooppaa. Tämä on koko länsimaisen demokratian uskottavuuden kannalta pelottava kehitys. Pitäisi ottaa oppia Yhdysvalloista, jossa hihat pantiin heilumaan heti ja jossa nyt mennään jo lujaa.

Paradoksaalista on, että Alexander Stubb, kok., joka on ehkä poliittisista johtajistamme ”amerikkalaisin”, osuu juuri tähän aikaan. – Meillähän on ollut presidenteistä puhuessamme tapana sanoa, että kansalla on ollut hyvä vaisto valita aina aikaan sopiva presidentti.

Stubb on mukava kaveri ja oikeasti positiivinen ihminen. Jotenkin tuntuu vain siltä, että tämä aika ei sovi, eikä tue häntä. Hän on eriparia tämän eriarvoistuvan yhteiskunnan kanssa. Eikä hänen ministereillään ole oikein käsitystä ihmisten todellisuudesta. Ihmisten vaikeudet ovat todellisia; työttömyys on taas kovissa lukemissa, rahaa on vähän ja ilon aiheita sitäkin vähemmän.

TÄSSÄ AJASSA asettuminen Duudsonien tikkatauluksi ei jaksa ihmisiä huvittaa. Kivalta, huumorintajuiselta ja iloiselta kundilta sen ymmärtää, mutta kun kyseessä oli samalla maan pääministeri, niin varsinkin tv-yleisössä episodi aiheutti myötähäpeän tuntemuksia. Tätä tv-nauhaa media on toistanut gallup-uutisten yhteydessä, ja toistaa varmaan vaaleihin asti. Se on ryppyotsaista, mutta totta.

JOS YLIMIELISYYS on kokoomuksen helmasynti, niin galluppien hellimillä puolueilla on aina vaara sairastua samaan tautiin. Jos johtajan pää suosion kestääkin, niin taustajoukoissa voi mopo keulia pahastikin. Keskustalla on nyt tämä vaihe meneillään. Se on 6 prosenttiyksikköä kokoomusta suositumpi, mutta edessä on vielä 5 jännittävää kuukautta.

Politiikassa tunnetaan monta viisautta, joista päällimmäisiin kuuluu: ”Naapurille ei kannata ilkkua, sillä omakin sauna saattaa palaa”.

Hannu Lehtilä

Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 13/2014