Luonto loppuunmyynnissä

Joensuussa toimii osuuskuntapohjalta leppoisa kahvila Laituri. Laituriin kokoontui tammikuussa sekalainen seurakunta Kohtuusklubiin, jonka teemana oli ”Öljyvapaa Pohjois­Karjala”.

Aiheesta alusti kuntien HINKU-hankkeen asiantuntija Anniina Kontiokorpi.

Mikä on Kohtuusklubi?

Kyseessä on itse kehittelemämme kansalaistoiminnan yksi muoto. Kohtuusliikkeemme pyrkii kulttuuriseen muutokseen, irti ylikulutuksesta ja kohti kohtuuden kulttuuria.

LIIKKEEMME ON väljä verkosto erilaisia ihmisiä, joita yhdistää huoli siitä millä vauhdilla maapallon luonnonvarat hupenevat nykyisen kulutuskulttuurin moolokin kitaan.

Viime vuonna ilmestyi pamflettimme Kohtuus vaarassa – Onnen aikoja rajallisella planeetalla?

Siinä toimintamme syy ilmaistaan näin: ”Ihmisen tavaton puuhakkuus on aiheuttanut massiivisen sukupuuttoaallon, ilmakehän lämpenemistä ja muita kohtuuttomuuksia. Systeemi on mätä. Luonto on loppuunmyynnissä. Suunnan on muututtava.”

Tällaisessa tilanteessa ei riitä, että huomio kiinnitetään ympäristöongelmien oireisiin, vaan on pureuduttava perussyihin. Länsimaisen kulttuurin edistysusko on yksi tällainen lähtöoletuksiin koodattu virhe. Jatkuva taloudellinen kasvu ei ole mahdollista rajallisella planeetalla.

KOHTUUDEN KULTTUURIN luomisessa vaikein haaste on, miten jatkuvan kasvun ajatuspinttymästä ja sille rakennetusta talousjärjestelmästä päästäisiin johonkin elinvoimaisempaan järjestelmään, ilman että pitäisi kulkea katastrofaalisen romahduksen kautta.

Tammikuisessa Kohtuusklubissa lähtökohtana oli tietoisuus siitä, että yhteiskuntamme on rakennettu vankasti öljyn varaan. Miten varautua öljyn olennaiseen niukkenemiseen?

VALTION JA KUNNAN päättäjät valitaan neljän vuoden välein. Joskus vaikuttaa siltä, että päättäjien on vaikea hahmottaa huomattavasti yli vaalikauden ulottuvia aikajanoja ja kaikkein suurimmat kysymykset jäävät päivänpolitiikan varjoon. Näin uhkaa käydä esimerkiksi ilmastonmuutokselle ja öljyriippuvuudesta irtautumiselle.

VALOPILKKUINA LOISTAVAT kuitenkin ne kunnat, jotka ovat lähteneet innokkaasti HINKU­hankkeeseen mukaan, tavoitteenaan hiilivapaus. Anniina Kontiokorpi kertoi havainnollisesti hankkeen etenemisestä omassa maakunnassamme.

Keskusteluissa heitettiin syventäviä lisäkysymyksiä, kuten että onko tavoitteena paitsi siirtyä uusiutuviin energiamuotoihin myös vähentää energian kokonaiskulutusta kohtuullistamalla elämänmenoamme? Vai ollaanko yhä mukavuusalueella, jossa tavoitteena on säilyttää tämä sama elämän mukavuuksien taso?

Siihen esimerkiksi metsiemme bioenergia ei tule riittämään, sillä puu ei sisällä läheskään samassa määrin ”energiaorjia” kuin fossiiliset polttoaineet.

Joku kysyi myös, millaisilla rakenteilla kunnat voisivat tukea kuntalaisiaan, jotka haluavat oman kotitaloutensa irtautuvan öljystä.

VOISIVATKO KUNNAT vaikkapa koordinoida tietoa öljylämmityksen vaihtamisesta pellettiin, sillä siihen liittyy yhä ongelmakohtia? Millaista uutta työtä voisi syntyä toimista, jotka vievät yhteiskuntaamme kestävään suuntaan?

Kohtuullistaminen on ensisijaisesti myönteinen asia. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.

Kun elämän perustarpeet tulevat kohtuudella tyydytetyiksi, ihminen voi panostaa rajattomaan henkiseen kasvuun. Yhteinen toiminta vähentää ahdistusta globaalien uhkakuvien äärellä ja luo kaivattua yhteisöllisyyttä. Yksilö voi hyvin osana yhteisöä, johon lähipiirin ihmisten lisäksi ymmärretään kuuluviksi lähiluonnon puut, järvet ja eläimet.

Pauliina Kainulainen

Kirjoittaja on Kontiolahdella asuva teologi ja vapaa tutkija.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 3/2016, jonka teema on ympäristö.