Demokraattisempi yhteiskunta on myös suorituskykyisempi
Demokratia perustuu osallisuuteen ja vaikuttamiseen. Nykyisessä yhteiskunnassamme on vähintään yhdeksän itsenäisesti päättävää ja toistensa liikkeitä valvovaa pelaajaa, joita ovat eduskunta/kunnanvaltuusto (edustuksellinen demokratia), tuomiovalta, hallinto eli virkamiehet, media, ay-liike eli työntekijät (henkilöstödemokratia), kansalais- eli yhden asian liikkeet, markkinavoimat eli rahanvalta, asiakaseturyhmät (välitön demokratia) ja kolmas sektori. Meillä jokaisella pitäisi äänestämisen lisäksi olla vaalien välillä jokin pelipaikka näistä osallisuuden eri yhdeksästä rajapinnasta, jotta voisimme puhua toimivasta demokratiasta.
Nykyinen edustukselliseksi demokratiaksi latistettu demokratiakäsityksemme ei kykene haluttuihin julkisten palvelujen tuottavuuden parannuksiin. Tiedämme, ettei demokratia ole valmis Irakissa eikä Venäjällä, mutta olemme sokeita oman demokratiamme keskeneräisyydelle. Demokratiammehan näyttäytyy edustuksellisen demokratian ja median välisenä kielipelinä, jossa kuntalainen on vaaliuurnien väliseksi ajaksi passivoitu marginaaliin. Demos (kansa) ja kratia (valta) tarkoittaa sitä, että kansalaisella on vaaleissa tapahtuneesta vallan määräaikaisesta delegoinnista huolimatta päivittäinen yhteys vallankäyttöön ja kaikki, mikä tähtää siihen, on itseisarvoista ja muu välinearvoista.
Yritykset ovat tuottavampia kuin kunnat, koska ne ovat asiakasdemokraattisuudessaan kokonaisdemokraattisempia kuin edustusdemokraattisempi kuntasektori. Asiakas määrittelee haluamansa tuotteen laadun ja laadunhallintajärjestelmät osallistavat asiakkaan yrityksen resurssiksi, joka näyttäytyy ylivertaisena tuottavuutena. Juuri tässä kunnallinen palvelutuotanto ontuu – edustukselliset toimielimet kun edustavat omistajanäkökulmaa ja mitähän siitä tulisi yrityksissäkään, jos vain omistajasidosryhmän yksittäiset jäsenet huomioitaisiin tuottavuushankkeiden kehittämiskohteena. Mutta niinpä vain valtiovarainministeriö näyttää tekevän: pyörittelee ideoita kuntaliitosten demokratiavajeiden korvaamisesta kunnanosavaltuustoilla ja muilla tosiasiassa kuntalaisten suurta enemmistöä passivoivilla edustuksellisilla instituutioilla.
Vallankumouksellisia väitteitä? Ehdottomasti! Mutta vallankumouksestahan on kautta demokratian historian ollut kyse parannettaessa kansalaisten asemaa suhteessa vallanpitäjiin. Viime vuosituhannen tärkeimmän tapahtuman eli Ranskan vallankumouksen idea oli vapaus, veljeys ja tasa-arvo tai kuolema. Jollemme nyt tajua ottaa seuraavaa tuottavuusloikkaa demokratiaprosessissamme tilanteessa, jossa tuottavuuttaan nostavat kehittyvät taloudet – esimerkiksi Kiina, Intia ja Brasilia – ovat rynnimässä kahta puolen ohi Euroopan talouksien, ajautuu hyvinvointivaltiomme kuolonkouristuksiin kasvavine tuloeroineen ja globaalisti alenevine pääomaveroasteineen.
Jos on kerran pystytty valitsemaan talousjärjestelmäksemme markkinatalous, ei pitäisi olla mahdotonta suorittaa valintaa eri järjestelmien välillä reaalitaloudenkaan osalta. Näen välttämättömäksi osaratkaisuksi, että pelisäännöiksi vahvistetaan koko kuntaorganisaation kyvykkyyttä korostava laadunhallinta, joka on asiakaslähtöisten prosessien kokonaisideologia ja joka perustuu kaikki voittaa -strategialle ja mahdollistaa rauhanomaisen sopeutumisen muutokseen myös tarvittavissa kuntaliitoksissa. Laatuhan on yhtä kuin hyvä elämä, jota kunnan on kuntalain 1.3 pykälän mukaan perustehtävänään edistettävä.
Siis kuntalain 13 pykälään määräys siitä, että kunnanvaltuusto vahvistaa kunnan laadunhallinnan perusteet sijoitustoiminnan periaatteiden tapaan ja VM tukisi lupauksensa mukaisesti kunta- ja palvelurakennemuutosprosessia järjestämällä kunnille valmennusta itsensäkin soveltamasta laatuajattelusta. Kuntaliittokin voisi tulla talkoisiin sen verran mukaan, että muuttaisi mallihallintosääntöään johdon kyvykkyyttä korostavasta koko organisaation kyvykkyyttä tukevaksi. Näin johtamissivistykseen liittyvä aukkomme alkaisi täyttyä myös kunnissa organisaatioiden ylätasollakin, jonka on luotava johtamisperusta, eikä vain johtamisen erikoisammattitutkinnon JET:n suorittavien väliportaan esimiesten keskuudessa.
Todettakoon, että vuonna 2011 Suomen laatupalkinnon kunniakirjat jakoi perinteisesti Tasavallan Presidentti.
Ilman yhteyttä laadunhallintaan kuntauudistus jää torsoksi ja lisäarvottomaksi edustuksellisen demokratian sovelluksineen eikä palloa saada aloituspilkulle. Kuten muutosjohtamisessa yleensä, tässäkin on uhkana muutoksen jääminen organisaation pinnalla raivoavaksi kehittämismyrskyksi syvärakenteiden pysyessä muuttumattomina.
Pekka Helppikangas
Kirjoittaja on varatuomari ja Kivijärven kunnanjohtaja
