Emilia Uljaan kolumni: Liikaa sudenkuoppia
Aloitetaan ajatusleikillä. Olet lukiolainen, joka aloittaa lukion tänä syksynä. Lukion aloittaminen on tietenkin jännittävää, onhan luvassa kaikkea uutta: uusia opettajia, uusia kavereita, uusi ympäristö. Olet kuullut, että lukiotaipalettasi leimaavat suuret uudistukset: samaan aikaan astuu voimaan oppivelvollisuuden laajeneminen, lukion opetussuunnitelman uudistus ja vieläpä uusi lukiolaki. Sinulle on siis luvassa aivan erityisen paljon kaikkea uutta, jonka perässä pitäisi pysyä.
Arkeesi vaikuttaa ehkä eniten oppivelvollisuuden laajentamisen myötä toteutunut maksuton toinen aste. Sinun ei siis tarvitse pulittaa oppikirjoista penniäkään. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Huhuja liikkuu paljon. Kuulit jostain, että koulu suunnittelee omien tietokoneiden käytön kieltämistä yhdenvertaisuuteen vedoten. Toisen huhun mukaan koulu ei kustantaisi tietokoneita ollenkaan, vaan se sinun pitäisi ostaa itse. Onkohan näillä huhuilla perää? Mitä sinun tarvitsee itse hankkia ennen koulun alkua?
Millaisia tunteita sinulle tässä tilanteessa uutena lukiolaisena heräisi? Kenties hämmennystä, turhautumista siitä, ettet ole pystynyt valmistautumaan tulevaan kunnolla. Sellaisia pohdintoja kävivät tuoreet lukiolaiset kuluneen kesän.
* * *
Täydellisessä maailmassa oppivelvollisuuden laajenemiseen olisi ollut aikaa valmistautua kunnolla niin, että koulut olisivat voineet tehdä parhaat mahdolliset päätökset opiskelijoita ja opettajia kuunnellen. Tähän mennessä uudistuksen toteuttaminen on ollut kuitenkin kaukana täydellisestä, kun siihen annettiin vain reilut puoli vuotta aikaa. Tässä on suurin sudenkuoppa: monissa lukioissa oppimateriaaleihin vaikuttaminen ei ole ollut mahdollista edes opettajille, opiskelijoista puhumattakaan.
Hätäinen aikataulu vaati hätäisiä ratkaisuja, eikä tiedottaminenkaan ole onnistunut. Uusilla lukio-opiskelijoilla ei siis ole hakutilanteessa ollut mahdollista punnita erilaisia vaihtoehtoja perusteellisesti – kouluilla ei itselläänkään ollut yhteishaun aikaan varmaa tietoa siitä, miten maksuton toinen aste käytännössä toteutuu.
Nämä kuopat ovat jo mennyttä aikaa. Nyt tärkeintä on varmistaa, että lopuilta vältytään.
Varmaa on, että uudistusten myötä tuleva lukuvuosi tulee olemaan yrityksiä ja erehdyksiä, haavojen sitomista ja virheiden myöntämistä.
Nokilla ei ollut oppimisvälineiden hankinnassa kauaa aikaa tuhista, ja tämä vaatii nyt oppilaitoksilta kykyä arvioida tehtyjä päätöksiä. Jos koulun alun jälkeen selviää, että osa tehdyistä ratkaisuista ei mennytkään putkeen, on ylpeys nieltävä ja virheet korjattava.
Olennaista on kuunnella oppijoita, lukiolaisia itseään. Jos kaikki negatiivinen palaute kuitataan inisemisenä, ei lukiolla ole tilaa kehittyä.
* * *
Lukuvuoden aloitus tarjoaa kouluille myös vihoviimeisen tilaisuuden paikata tiedottamisen aukkoja. Toivon, että koulujen henkilökunnalla riittää kärsivällisyyttä vastata erilaisiin kysymyksiin – niitä on lukemattomia, ja suurimpaan osaan niistä pitää vastata useampaan kertaan.
Myös jo olemassa olevia haavoja on sidottava, kun tuoreet lukiolaiset astuvat yläkoulun etäopetusjaksojen jälkeen lukion ovista sisään. Etäopetus on tutkitusti jättänyt jälkeensä oppimisvajetta: opiskelijat eivät siis ole oppineet asioita niin hyvin kuin normaalisti.
Tukipalveluiden tärkeyttä on toistettu jo kyllästymiseen ja haukotuksiin asti, mutta tällä kertaa on oikeasti pakko laittaa rahaa tukipalveluihin ja esimerkiksi tukiopetuksen järjestämiseen.
Jos resurssit kohdistetaan oikein ja virheistä ollaan valmiita oppimaan, on uudistuksessa suuri mahdollisuus. Maksuton toinen aste tekee lukiokoulutuksesta aidosti yhdenvertaisen.
Kaikki on kiinni siitä, miten se toteutetaan käytännössä.
Emilia Uljas, Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja
Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 8/2021.
Kuva: Salla Merikukka.
