Harri Jaskarin kolumni: Unelmien työvoimapalvelut

Vastuu työvoimapalveluista siirtyy kuntien harteille tammikuussa 2025. Nyt puuhataan jo kovaa kyytiä uusia työllisyysalueita, ja ennakkotietojen mukaan niitä on tulossa 40–50 kappaletta. Tämän vuoden lokakuussa on ilmoitettava työ- ja elinkeinoministeriölle, miten palvelut organisoidaan.

Yrittäjäjärjestössä mietitään, että tehdäänkö asioita taas niin kiireellä, että ei oikein ehditä ajatella. Kaava on tuttu hyvinvointialueiden perustamisesta. Tällä hetkellä hyvinvointialueille vaaditaan miljardien eurojen lisärahoitusta, vaikka asiat olisi heti alusta lähtien voinut tehdä yhdessä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa – huomattavasti nykyistä järkevämmin.

Mitä jos emme tekisi samoja virheitä kuin hyvinvointialueilla ja tekisimmekin aivan uudenlaiset työllisyyspalvelut? Useimmat varmaan tunnustavat, että kaikki ei ole mennyt nykyisissä työllisyyspalveluissa ihan kuin Strömsössä. Suomessa on tällä hetkellä 246 000 työtöntä sekä 318 000 25–59-vuotiasta kokonaan työvoiman ulkopuolella. Samanaikaisesti avoimia työpaikkoja on 170 000.

          *          *          *

Mitä uutta voisimme tehdä? Ensimmäisenä haastan kuntapäättäjät aitoon yhteistyöhön yksityisen sektorin kanssa. Tarvitseeko kaikkia tehtäviä ylipäätään integroida uusille työllisyysalueille? Voisiko osan palveluista tehdä yhdessä yksityisen sektorin kanssa? Palveluista osahan hoidetaan jo digitaalisesti, mutta missä asioissa olisi hyvä olla kasvotusten yrittäjien ja työttömien kanssa?

Otan tähän muutamia esimerkkejä. Mitä jos alkavan yrityksen palvelut olisivat Suomen uusyrityskeskusten tehtävissä, toki työllisyysalueiden vastuulla? Omistajanvaihtoihin liittyvät palvelut voisivat puolestaan olla valtakunnallisen omistajanvaihdosfoorumin eli OV-foorumin sateenvarjon alla. Juuri tälläkin hetkellä noin 15 000 yritystä etsii uutta omistajaa, ja näissä yrityksissä on yli 90 000 työpaikkaa.

Yrittäjän talousapua ja hankintaneuvontaa annetaan jo nyt Suomen Yrittäjien palveluna yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Start Up Refugeesilla on puolestaan erittäin paljon tietoa maahanmuuttajien integroinnista suomalaiseen yhteiskuntaan. Mielestäni ei ole mitään järkeä, että tuloksekkaan työperäisen maahanmuuton pyörä yritetään keksiä aina uudestaan jokaisella työllisyysalueella.

Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä jokaisella työllisyysalueella erikseen. Kun yrityksissä haetaan esimerkiksi huippuosaajia, heitä haetaan maailmanlaajuisesti – ei vain hallinnollisten alueiden sisältä. Pitäisikö jonkun tai joidenkin työllisyysalueiden keskittyä kaikkien puolesta globaalien osaajien houkutteluun ja rekrytointiin? Ammattiosaajiakaan ei varmasti löydy laajasti yhden työllisyysalueen sisältä, joten työvoiman liikkumisessa ei saa missään tapauksessa olla hallinnollisia rajoja.

          *          *          *

Valtion keskushallinto ei saa uudistuksessa ryhtyä ideoiden rajoittajaksi ja kontrolloijaksi. Turha perinteinen hallinnollinen raportointi joutaa pois. On keskityttävä tuloksiin ja hyvien käytäntöjen levittämiseen joka puolelle Suomea. Pääpaino pitää olla vahvalla tiedolla johtamisella.

Kaikki tieto tehokkaasta ja vaikuttavasta työttömien ja avoimien työpaikkojen kohtaamisesta ei uskoakseni ole vain viranomaisten päässä.

Entäpä jos tänä syksynä ilmoitetaan, että vuonna 2024 järjestetään suuri hankintakilpailu parhaista työnvälityksen toimintatavoista ja hankinnat ositetaan siten, että pienetkin työnvälitysyritykset voivat osallistua kilpailuun? Sieltähän voisi syntyä aivan uusia ideoita työnvälitykseen. Kenties löytäisimme uusia työpaikkoja.

Harri Jaskari

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien elinkeinopolitiikasta ja järjestön kehittämisestä vastaava johtaja

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 8/2023

Kuva: Johanna Erjonsalo