Jani Pitkäniemen kolumni: Kokeilujen kautta suuntaa kunnille?

Erilaiset ja eriytyvät kunnat puhututtavat. Valtiovarainministeriökin on nostanut asiaa esille useissa julkaisuissa. Miksi? Ainahan kunnat ovat olleet erilaisia. Selitys löytynee koko Suomea koskevasta, mutta kuntia eri tavoin kohtelevasta väestörakenteen muutoksesta ja resurssierojen kasvusta. Erilaisuus korostuu ja jännitteet lisääntyvät, kun taloudelliset realiteetit hankaloituvat. Sote- ja TE-palvelu-uudistukset muokkaavat lisäksi kuntakenttää suuresti.

Sain kunnian osallistua elokuun kuntajohtajapäivillä paneeliin, jossa aiheena oli kuntien ja kuntapolitiikan tulevaisuus sekä kuntien tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan. Erityisesti kunnat nostivat esiin sääntelyn keventämisen sekä sote-uudistuksen muovaaman rahoitusjärjestelmän uudistamisen.

          *                    *                    *

Monissa kuntien puheenvuoroissa nostettiin esiin normien purku ja siirtyminen tavoitepohjaisempaan ohjaukseen sekä halukkuus erilaisille kokeiluille. Eri kunnat ja kuntaryhmät painottavat toki hieman erilaisia keinoja. Kokeilujen kautta ja niiden tuloksia aidosti analysoiden voisi olla mahdollista löytää vastauksia kuntien tulevalle suunnalle. Normien purun osalta on kuitenkin jäänyt viime vaalikausilta ”luu käteen”. Löytyisikö vaikuttavampi vastaus enemmänkin kasvun ja elinvoiman edistämisen suunnalta? Toki näidenkin toteuttamisen suhteen kuntien resurssien erot ovat varsin suuret.

Keskustelussa ruodittiin terveen rohkealla tavalla kuntien ja valtion välistä luottamusmaaperää. Samalla kun kunnat toivovat lisää ”vapautta”, lainsäätäjän näkökulmasta resursseiltaan heikkojen kuntien määrä näyttäytyy monesti tavoitteiden saavuttamisen kannalta ongelmallisena. Tiukempi sääntely mielletään siten usein varmemmaksi tavaksi varmistaa palvelujen riittävä laatu, saatavuus ja yhdenvertaisuus. Luottamus kunta-valtio-suhteessa vaikuttaisikin olevan tämän asian ympärillä hieman koetuksella.

          *                    *                    *

Rahoituksen osalta kunnat toivovat pikaista valtionosuusjärjestelmän uudistamista ja eri kuntaryhmien ominaisuuksien parempaa huomiointia. Sote-uudistus muuttaa rahoitusjärjestelmän luonnetta ja aiheuttaa mittavan tasaustarpeen, mikä ei pitkällä aikavälillä ole hyvän rahoitusjärjestelmän mukaista.

Valtionosuusjärjestelmä on perusteltua uudistaa, mutta tietty määrä tutkimusta uudesta tilanteesta tarvitaan uudistuksen pohjaksi. Uudistuksen onnistunut toteuttaminen edellyttää myös sote-uudistuksen ja valmisteilla olevan TE-palvelu-uudistuksen yhteisvaikutuksen parempaa hahmottamista. On myös muistettava, että sellaista valtionosuusremonttia, missä kaikkien kuntien tilanne paranisi, ei ole olemassa. Uudistukset on perinteisesti toteutettu nollasummalogiikalla; jonkun asema paranee, jonkun toisen heikkenee.

Helmikuussa 2020 julkaistun valtiovarainministeriön koordinoiman kuntapolitiikan tulevaisuustyön punaisen langan voi tiivistää muotoon: ”Kunnat eivät voi olla vain selviytymässä, vaan niiltä on löydyttävä kykyä ja resursseja sekä palvelu- ja viranomaisroolien että elinvoima- ja paikallisuusroolien kehittämiseen.” Tämän tavoitteen edistäminen tulisi olla keskiössä seuraavissa hallitusohjelmissa.

Seuraavan hallitusohjelman kuntia koskevien kirjausten tulisi muodostaa vaikuttava ja ristiriidaton kokonaisuus. Kuntapolitiikan muokkaaminen pitkäjänteisemmäksi, yli vaalikausien ulottuvaksi evoluutiopoluksi olisi hedelmällistä. Ad hoc -kuntapolitiikka on kaikille vaikeasti ennakoitavaa ja lopulta kallista.

Edellä mainitut jännitteet huomioiden kuntien ja valtion välistä vuoropuhelua tulisi tiivistää. Jos kunnat ovat erilaisia, myös valtio on monipäinen toimija. Luottamuksen parantamiseksi voisi olla hyvä, että hallitusohjelmiinkin tulisi enemmän yhdessä pohdittuja kehittämisaihioita.

Jani Pitkäniemi

Valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston osastopäällikkö, ylijohtaja

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 9/2022.

Kuva: Valtiovarainministeriö