Kolumni: Huomaako aikuinen kiusaamisen?

Lapsella on oikeus turvalliseen kouluympäristöön, mutta kiusaaminen ja väkivalta rikkovat tätä oikeutta. 

Miten luoda kiusaamisvapaa kouluyhteisö? Miten puuttua kiusaamiseen tai oppilaiden välisiin konflikteihin ajoissa ja selvittää ne kunnolla? Ja millainen on turvallinen kouluyhteisö oppilaan kannalta? Nämä ovat kiusaamisen vastaisen työn peruskysymyksiä.

Vuoden 2023 Kouluterveyskysely julkaistiin syyskuussa. Sen mukaan vähintään viikoittaista kiusaamista muiden oppilaiden taholta oli kokenut lähes joka kymmenes perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaista sekä 8. ja 9. luokan oppilaista.

Kiusaaminen voi jatkua pitkään ennen kuin se tulee aikuisten tietoon. Kun aikuinen näkee vaikkapa tönimistilanteen käytävällä, hän ei välttämättä tiedä, onko se yksittäinen tilanne vai osa tapahtumasarjaa. Tilanteen selvittäminen keskeytyy helposti, kun luokassa odottaa parikymmentä muuta oppilasta. Asiaan palaamalla osoitetaan, että käyttäytymisellä on väliä ja toisen satuttamista ei hyväksytä.

Kouluterveyskyselyn tuloksista käy myös ilmi, että 4. ja 5. luokkalaisista kuusi prosenttia ja 8. ja 9. luokkalaisista 14 prosenttia on kokenut kiusaamista opettajan taholta. Koulun muun aikuisen taholta kiusaamista on kokenut kolme–neljä prosenttia. 

On tärkeää rohkaista oppilaita kertomaan rehtorille tai opiskeluhuollon henkilöstölle, jos he kokevat koulussa aikuisten taholta epäasiallista kohtelua. Turvallisuutta luovassa toimintakulttuurissa oppilaita kuullaan ja asia selvitetään.

          *                    *                    *

Nuorten kokemasta väkivallasta on keskusteltu viime aikoina runsaasti. Kouluterveyskyselyn mukaan fyysistä uhkaa on kokenut 8. ja 9. luokkalaisista pojista 21 prosenttia ja tytöistä 15 prosenttia. Se tarkoittaa, että heiltä on joko varastettu tai yritetty varastaa jotakin käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä, uhattu vahingoittaa fyysisesti, lyöty, potkittu tai käytetty jotain asetta.

Koulukiusaamistilanteet, joissa 8. ja 9. luokkalaiset ovat olleet osallisina kiusattuina tai kiusaajina, ovat yleisimmin sisältäneet nimittelyä, naurunalaiseksi tekemistä tai loukkaavaa kiusoittelemista (17 prosenttia), ulkopuolelle jättämistä (14 prosenttia) tai halventavia ilmeitä ja eleitä (14 prosenttia).

Jopa yhdeksän prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista on ollut mukana kiusaamistilanteessa, johon liittyy viestejä, soittoja tai kuvia puhelimen tai netin kautta. Erityisesti puhelinten vuoksi kiusaaminen ei kuitenkaan rajoitu vain kouluaikaan.

Kiusaamisen yleisyyttä pitäisi seurata oppilaitoksissa. THL:n TEAviisari kertoo kuinka aktiivisia kunnat ovat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. TEAviisarin mukaan peruskouluista 88 prosenttia kirjaa kaikki havaitut kiusaamis- ja väkivaltatapaukset ja 97 prosentissa peruskouluista on kirjattu yhteinen käytäntö kiusaamiseen puuttumiseen.

Oppilaitoksessa olisi tärkeää seurata myös sitä, kuinka hyvin yhteisiä käytäntöjä noudatetaan. Onko oppilaille ja huoltajille kerrottu, miten tapauksia koulussa ratkotaan? Löytyykö toimintaohje helposti, kun hätääntynyt vanhempi kuulee lapsensa tulleen vakavasti kiusatuksi?

On välttämätöntä, että oppilaitoksella on yhteiset kiusaamiseen puuttumisen ohjeet, moniammatillinen yhteistyö on toimivaa ja kotien kanssa tehdään yhteistyötä.

          *                    *                    *

Vaikeisiinkiusaamistilanteisiin ja kouluväkivaltaan on toki haettu ratkaisuja. Hallitusohjelmaan on kirjattu esimerkiksi opettajien ja rehtorien toimivaltuuksien vahvistaminen puuttua opetusta häiritsevään toimintaan kouluaikana, puhelinten käytön rajoittaminen kouluissa sekä Etelä-Karjalan mallin laajentaminen, jossa kouluväkivallasta tehdään rikosilmoitus, johon liitetään myös tukea tekijälle.

On tärkeää muistaa samalla, että oppilaan näkökulmasta ihan perustavimpana asiana kyse on kohtaamisista. Tuleeko oppilas nähdyksi ja kuulluksi? Saako hän tukea vai jääkö yksin? Aikuisen huomio kiinnittyy usein siihen ensimmäiseen versioon tarinasta, jonka hän kuulee. Huomaako aikuinen kuulla kaikkia osapuolia? Mitä tukea on tarjolla kiusaamiskokemuksesta toipumiseen?

Jenni Helenius

Kirjoittaja työskentelee Kouluterveyskyselyn kehittämispäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL).

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 10/2023.

Kuva: Jarmo Rantanen