Kuntarajavartiolaitos
SM-liigakauden kynnyksellä on kiusaus verrata kuntauudistusta jääkiekkoon.
Jääkiekko on yksinkertainen laji. Enemmän maaleja tehnyt joukkue voittaa. Maalin voi tehdä joko kauniilla tai vähemmän kauniilla tavalla. Kiekkoa voi siirtää kauniisti pelaajalta toiselle, välttää virheitä, peruutella, taktikoida ja kytätä sopivaa paikkaa. Toinen vaihtoehto on toteuttaa porilaista pelikirjaa eli lyödä kiekko päätyyn, heittää äijää seinälle ja pistää kiekko maaliin.
Kuntauudistuksen maalina on palveluiden uudistaminen kestävällä tavalla – ei hallinnolliset rajat, kunnan nimi tai vaakuna. Maalia on kierretty vuosikymmenestä toiseen vastuuta siirtämällä. Valmentajat ovat yksi toisensa jälkeen luottaneet pelaajien aloitteellisuuteen, vastuunottoon ja pikkubonuksiin. Tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi.
Uusi hallitusohjelma tarjoaa ensimmäisen kerran selkeän pelikirjan. Maalia voi yrittää niin kauniilla ja hyvällä kuin rumalla ja pahalla tavalla. Tärkeintä ei ole tyyli, vaan maali. Joukkueen johtaja eli kuntaministeri Virkkunen on tehnyt sen, mitä hänen edeltäjänsä eivät olleet uskaltaneet aikaisemmin tehdä. Tavoite on keskuskaupunkeihin nojautuvat työssäkäyntialueet. Ensimmäisen karttaharjoituksen kriteerinä oli 10 prosentin pendelöintiaste keskuskuntaan.
Oikein. Työssäkäyntialueet ovat parhaita lähtökohtia uudistukseen luonnollisina toiminnallisina kokonaisuuksina. Kyse on yhteisistä työ-, asunto- ja palvelumarkkinoista ilman keinotekoisia hallinnollisia ja maantieteellisiä rajoja.
Miltä Suomi näyttäisi, jos kuntauudistus perustuisi tähän kriteeriin?
Suomeen jäisi 38 vahvaa peruskuntaa, anteeksi, työssäkäyntialuetta. Seitsemän kymmenestä kunnasta (234) löytäisi uuden kotipesän. Ulkopuolelle jäisi vain 102 kuntaa. Kuntarajavartiolaitoksen onneksi kuntia jäisi tämänkin operaation jälkeen vielä 140.
Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta (88,7 prosenttia) asuisi työssäkäyntialueella. Kymmenellä suurimmalla asuisi kaksi kolmesta suomalaisesta (3,5 miljoonaa) ja 20 suurimmalla neljä viidestä (4,3 miljoonaa).
Suurten kaupunkien luettelo menisi uusiksi. Helsinki nousisi aidoksi metropolialueeksi 1,5 miljoonalla asukkaalla. Muut suuret olisivat Tampere (414 000), Turku (345 000) ja Oulu (319 000). Kahdeksan muuta kaupunkia (Lahti, Jyväskylä, Kuopio, Pori, Seinäjoki, Lappeenranta, Joensuu ja Vaasa) ylittäisi eurooppalaisen kaupunkimääritelmän eli 100 000 asukasta.
Pendelöinnin raja-arvon ylittää 196 kuntaa. 20 prosentin rajan yli menee heittämällä joka kolmas kunta (111). 30 prosentin rajan ylittää joka viides kunta (74). Yli 20 prosentin tason ylitykset kertovat suoraan vahvasta keskinäisriippuvuudesta kehyskunnan ja keskuskaupungin välillä. Oma lukunsa on sitten 15 kuntaa, joissa ylitetään jopa 50 prosentin taso. Kyseenalaisessa kärjessä on Manner-Suomen kunnista Kiiminki (61 prosenttia), Taipalsaari (59), Mustasaari (58) sekä Pirkkala ja Oulunsalo (57).
Porilaisen jääkiekon suurena ystävänä esitän vain yhden toiveen: kiekko ryminällä maaliin ja nopeasti.
Timo Aro
Kirjoittaja on Porin kaupungin kehittämispäällikkö ja Porin kaupunginvaltuutettu (vihr.).
