Jo helmikuun alussa kuntien rahoitusfoorumissa näkyi, että kireä hyökkäävyys kuntareformia kohtaan on ohi, tilalla avointa pohdiskelua. Suomesta alkaa nousta sama realismi kuin Tanskan kunnista ja monista muista maista kuntajärjestelmäreformeja toteutettaessa.

Tanskassa kuntareformi alkoi vyöryä lumipallon lailla 2004, kun kuntien johto oivalsi tarpeen vahvistaa kuntia, jotta lisääntyvät tehtävät voidaan hoitaa. Terveydenhuollossa annettiin kunnille lisätehtäviä ja sitten myös työllisyyden hoidossa, kun työvoimatoimistot kunnallistettiin.

Tanskassa kuntien yhdistyminen kaupunkiseuduittain vahvemmiksi yksiköiksi oli hyvässä vauhdissa talvella 2005, kun Suomen hallitus päätti politiikkariihessään käynnistää ohjelmansa ulkopuolelta kuntauudistuksen. Tanska sai reforminsa valmiiksi 2007, tuolloin Suomi vasta punnersi Paras-puitelain parissa.

Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen 2007 säätämän Paras-puitelain tarkoituspykälässä tavoite vahvemmista kunnista tuli erittäin selkeästi esiin. Vahvempien kuntien periaate kirjattiin myös kuntajakolakiin sekä sitten Kataisen hallituksen ohjelmaan. Epäselvyyttä perustavoitteesta talvella 2012 ei enää ole. Suomen on aika liittyä kuntareformimaiden rintamaan.

Kuntareformeja kautta maailman

Kahdeksatta vuotta kuntien kanssa tuskaileva Suomi tai isot reformit jo toteuttanut Tanska eivät ole poikkeuksia kansainvälisesti. Tanska pudotti kuntiensa määrän kolmasosaan entisestä ja kautta kehittyneen maailman on tehty radikaaleja kunta- ja aluerakennereformeja viime vuosina.

Kanada on harvan asutuksen ja valtavien etäisyyksien maa. Kanadan provinssit veivät 1990-luvulla läpi lukuisia kuntareformeja, myös metropoliliitoksia. Helsingin seudulle oivallinen vertauskohta on Ontarion pääkaupunki Toronto, josta luotiin 2,6 miljoonan asukkaan metropoli liittämällä keskuskaupunkiin viisi kuntayksikköä ja aiempi metropolihallinto vuonna 1998.

Helsingin seudulla moni haikailee liitoksen vaihtoehdoksi metropolihallintoa. Torontosta sellainen purettiin, perusteluina tehokkuus ja globaali kilpailukyky. On helppo ymmärtää, miksi Helsingin metropolihallinto ei kaikkia innosta.

Yhdysvalloista löytyy yhä ’yksi kaupunki on yksi kunta-ajattelua (one city – one municipality). Siinä ideana on yhdistää yhteen kasvaneet kunnat toiminnallisilla alueilla, jollaisia Suomenkin kaupunkiseudut ovat. Kentuckyn osavaltiossa 2003 toteutettu Louisville Metro (city-county consolidation) on tuore esimerkki tämän ajattelun tuloksista.

USA:sta löytyy muitakin ennakkoluulottomia esimerkkejä. Tulisiko Helsingin seudulla perehtyä nykyisen New Yorkin luoneeseen liitoksen, jossa yhdistettiin neljä kuntayksikköä vuosisata sitten? Liitos vauhditti ”Ison Omenan” nousua maailman kärkikaupungiksi. Helsingin miljoonan asukkaan metropoli vahvistaisi Suomea ja pääkaupunkimme edellytyksiä menestyä lähialueen paljon vahvempien metropolien puristuksessa.

Etelä-Afrikka on esimerkki kehittyvästä maasta, joka toteuttaa ’yksi kaupunki on yksi kunta’-ideaa. Apartheid-hallinnon murruttua vauraan väestön ja köyhien esikaupunkeja on liitetty yhtenäiskunniksi ja laajoiksi metropoleiksi.

Japani, joka kärsii pitkästä talouskriisistä ja väestön ikääntymisestä, pystyi lähes puolittamaan kuntamäärän. Ennen suurta kuntajärjestelmäreformia Japanissa oli 3 232 kuntaa, 2006 enää 1 820. Asukkaita Japanissa on 127 miljoonaa.

Australiassa useimmat osavaltiot ovat toteuttaneet erittäin rajuja kuntareformeja. Esimerkiksi Suomea väkiluvultaan vastaavaan Viktoriaan (n. 5 milj. as.) jäi vain 79 kuntaa.  Pinta-alaltaan valtavassa Australiassa (21,5 milj. as.) on 550 kuntaa.
Saksan useissa osavaltioissa kuntareformit ovat arkea, kuten Mecklenburg-Etupommerissa Itämeren rannikolla, Saksi-Anhaltissa ja Berliiniä ympäröivässä Brandenburgissa. Brandenburgin osavaltio pudotti kuntamäärän alle kolmasosaan entisestä 1999–2003 reformiprosessin avulla.

Itä-Euroopassa on koettu kommunismin kaaduttua kuntareformeja. Muun muassa Bulgaria nosti kuntiensa keskikoon 29 000 asukkaaseen. Suomen lähialueella Liettua toteutti 1994 kuntareformin, joka karsi 88 prosenttia kunnista pois. Liettuaan jäi 56 kuntaa, joiden keskikoko on 55 000 asukasta eli sama kuin Tanskassa nyt.

Epäonnistuminen tulisi kalliiksi Suomelle

Jos Suomen kuntauudistus jää torsoksi, se ei voi olla vaikuttamatta uskottavuuteemme maailman rahoitusmarkkinoilla. Tarve rakennemuutoksiin on huutava kaikkialla, etenkin kaiken kokoisilla kaupunkiseuduilla ja metropolialueella.

Kunta-alan realistien tulee astua eturiviin. Talouden, elinkeinokehityksen, väestömuutosten ja huoltosuhteen tosiasiat tulee tuoda esiin, lisäksi tarvitaan näkemyksellistä tietoa tulevaisuudesta. Realismille luo lujaa perustaa virkamiesten rakenneryhmän mietintö, joka on tietopakettina vaikuttava. Alkaneiden aluetilaisuuksien henki on ollut hillitty ja harkitseva, sekin merkki kuntarealismin vahvasta noususta.

Kuntauudistuksen kaatuminen toisi suuret vahingot etenkin kuntapalveluista riippuvaisille ihmisille, joita on kasvava määrä. Jos reformi epäonnistuu, kunta- ja hyvinvointimallimme alkaa purkautua ja käänne käy kansakunnalle kalliiksi. Kuntauudistuksen äärivastustajien pieni joukko ottaa arvaamattoman isoja riskejä.

Hannu Taavitsainen

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*