Mahtuuko sosiaali- ja terveydenhuolto uusiin kuntarakenteisiin?

Edessäni
on helmikuun viimeisen viikonlopun Ylen uutinen, jossa kerrotaan
kunnanjohtajien käsityksiä sosiaali- ja terveydenhuollosta kuntauudistuksessa. Melkein
60 prosenttia kuntajohtajista on sitä mieltä, että suunnitteilla oleva
kuntauudistus ei auta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä.

Mielipiteissä
näkyy kahta linjaa. Toisen mukaan esitetty kuntamäärä on aivan liian pieni.
”Parempi tulos saadaan, jos kuntauudistuksen jälkeen kuntia on 120–150”,
sanotaan vastauksissa. Tällaisen kannan esittäjät näkevätkin sosiaali- ja
terveydenhuollon toteutuvan muunlaisilla yhdistelmillä kuin kuntapohjaisesti.
Kannatetaan maakuntatasoista järjestämismallia tai seutukuntamallia. Osassa
vastauksia korostetaan erikoissairaanhoidon valtiovastuuta. Vastausten
perusteella osa kuntajohtajista on siis valmis viemään sosiaali- ja
terveydenhuollon päätöksenteon ja toteutuksen pois peruskunnilta isommille
alueille ja erikoissairaanhoidon jopa valtiolle.

Toinen
mielipide, jonka kannattajamäärä on pienempi, alle 50 prosenttia, näkee
sosiaali- ja terveydenhuollon osana kuntaa ja sen päätöksentekojärjestelmää. Sosiaali-
ja terveydenhuolto voitaisiin tämän näkemyksen mukaan ”lähteä järjestämään
kuntaperusteisesti ”. Tällainen näkemys edellyttää, että kunta on riittävän
iso, ja sillä on riittävä rahoituspohja järjestää itsenäisesti oma sosiaali- ja
terveydenhuoltonsa.

Olin
kuuntelemassa ensimmäistä valtiovarainministeriön kuntauudistustilaisuutta
Pohjois-Karjalassa Joensuussa. Tulen seuraamaan myös seuraavat Itä-Suomea koskevat
selvitykset Pohjois-Savossa Kuopiossa ja Etelä-Savossa Mikkelissä. Itä-Suomessa
on nyt 52 kuntaa ja kuntajakoselvityksen toteutuessa kuntia olisi kahdeksan.
Pohjois-Karjalan 14 nykyisestä kuntajohtajasta viisi oli esitetyn
kuntauudistuksen takana ja yhdeksän oli vastaan.

Talous-
ja väestöennusteet Itä-Suomen kunnissa ovat sellaiset, että jotain on joka
tapauksessa tehtävä. Hajontaa kuntien välillä kuitenkin on. Kontiolahdella on
odotettavissa lähes 25 prosentin väestökasvu vuoteen 2030 mennessä, mikä on
eniten kaikista Itä-Suomen kunnista. Toisessa päässä on Lieksa, jossa on pitkät
etäisyydet. Väestö tulee vähenemään yli neljäsosan nykyisestä. Samaan aikaan,
kun Kontiolahden huoltosuhde tulee olemaan 72,6 se tulee olemaan Lieksassa 137.

Kuulemistilaisuudessa
valtiovarainministeriö toi esille, että uudistuksen ensisijaisena tavoitteena
on hyvinvointipalvelujen turvaaminen. Sitä todistelua vasten tuntuu
ihmeelliseltä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet on jätetty
sosiaali- ja terveysministeriön selvitettäväksi ja tästä selvityksestä
irralliseksi prosessiksi. Sote -rakenneselvitys valmistuu kesällä 2012 ja
kunnat lausuvat näkemyksensä kuntajakoesitykseen huhtikuun puoleenväliin
mennessä.

Toinen
merkittävä asia hyvinvointipalvelujen turvaamisen kannalta on
valtionosuusuudistus. Siitä ei ole tässä vaiheessa mitään tietoa. Millaiset
ovat ne indikaattorit, joilla valtionosuutta palvelujen järjestämiseen kunnille
jatkossa annetaan? Ne vaikuttavat siihen, onko kunnalla mahdollisuutta ja kykyä
toimia itsenäisenä palvelujen järjestäjänä. Nämä kaksi asiaa olisi ehdottomasti
tullut esityksinä olla mukana tässä selvitystyössä. Ne ovat kuntauudistuksen
tärkeimpiä sisällöllisiä kysymyksiä, joihin kukaan ei nyt osaa sanoa
vastauksia. Tämä on kuntauudistuksen valitettavin asia. Se,  että tarvitaan riittävän isoja kuntia
on itse asiassa looginen johtopäätös. Se, millaisilla kuntien ja valtion
voimavaroilla esitetyt kunnat toimivat ja millaista sosiaali- ja
terveydenhuollon rakennetta uusiin kuntiin nähden istutetaan, ovat tärkeimpiä
asioita kuntapäättäjille.

Esitys
suurkunnista huolestuttaa monia. Kuunnellessani kuntien johtajia ja päättäjiä,
useimmissa puheenvuoroissa pohdittiin palvelujen saatavuutta, pitkiä
välimatkoja ja reuna-alueiden kurjistumista. Palvelut ovat osittain karanneet kauas
jo nykyisissäkin kunnissa, kun ne hoidetaan kuntayhtymissä. Väestömäärältään
pienen Kesälahden kunnan johtaja Jorma Turunen sanoi, että kunnan palvelut
hoidetaan jo tällä hetkellä muualla. Väestömäärä vähenee edelleen, itsenäisyys
toimivasta kunnasta on jo mennyt. ”Ei ole kuntalaistenkaan etu olla
nykyisellään”, hän totesi.

Valtionosuusuudistuksella
on mahdollista tukea pitkien etäisyyksien kuntia siten, että riittävä lähipalvelukokonaisuus
säilyy muuallakin kuin ison kunnan keskustaajamassa. Nykyisten kuntien keskuksien
elämää kannattaa ylläpitää. Koulu, päiväkoti ja terveysasema kylän keskustassa
turvaavat yhteisöllisyyttä ja kylien osallisuutta huomattavasti paremmin kuin
isojen kuntien osavaltuustot tai osalautakunnat.

Elli
Aaltonen

Kirjoittaja on Itä-Suomen
aluehallintovirasto ylijohtaja, YTT