Onko tuottavuus kuntien talouden tärkein tieto?
Tämähän ei tarkoita sitä, että kunnat saisivat toimia tehottomasti. Tosin uutisointi tilinpäätöksistä on monesti sitä, että ”Kunta x tuotti tappiota tai voittoa”.
On taloudellisuutta, tehokkuutta, tuottavuutta, vaikuttavuutta. Mitä mittareita tarvitaan eniten, ja mitkä niistä ovat yleensä kuntien tiedoista saatavilla?
Valtiovarainministeriö on perustanut työryhmän, jonka tehtävänä on tukea ja vahvistaa kuntien tuottavuuden ja tuloksellisuuden kehittämistyötä (VM:n tiedote 24/2012) ja jatkaa muun muassa tuottavuuden mittariston kehittämistä.
Käytännön toimijana rohkenen hiukan epäillä uusien mittareiden kehittämisen tarpeellisuutta. Taloudellisuus ja tehokkuus ovat ne tärkeimmät, myös kuntalaisen kannalta, joka on kiinnostunut verovarojen tehokkaasta käytöstä.
Perustiedot ovat kunnissa. Nyt tuottavuustilastojen lähteenä ovat tilastokeskuksen luokitusten mukaiset tilastot kuntien ja kuntayhtymien tuottavuustilaston laatuselosteen vuodelta 2009 mukaisesti näin:
”Lähteenä käytetään kansantalouden tilinpidon paikallishallintosektorin toimialoittaisia käypä- ja kiinteähintaisia tuotantotilitietoja. Tuotoksena käytetään taloustoimea tuotos perushintaan. Kokonaispanos lasketaan taloustoimista välituotekäyttö ostajanhintaan, kiinteän pääoman kuluminen ja palkansaajakorvaukset.”
Tehokkuuteen voidaan kuntien toiminnassa pyrkiä, ja sitä voidaan palvelutoiminnassa mitata esittämällä kustannuksia per tuotantoyksikkö tai per palveluyksikkö ja palvelu, kuinka paljon enemmän tietyllä panosmäärällä saadaan aikaan. Tämä tietysti edellyttää, että osataan määritellä, mitä ne omat palvelutuotteet ovat. Taloudellisuus kertoo siitä, millaisin kustannuksin palveluita saadaan.
Jos lähdetään liikkeelle tiedoista, jotka on kerätty aivan toisella perusteella, on vaikea saada näkyviin tuottavuustietoja, jotka osoittaisivat kuntien palvelutuotannon tehokkuutta selkeästi eri palveluissa. Kuntien talousluvut ja niiden sisältö eivät tule selkeämmiksi näiden uusien tuottavuushankkeiden myötä, eikä helpotu myöskään se vertailupohja, jolla kunnat arvioivat omien palvelujensa hintaa ja laatua suhteessa yksityisiin palveluntuottajiin.
Myös Meklin ja Sinervo kaipasivat kirjoituksessaan (Kuntalehti 2/2012 s. 44): ”Kunnan talouden ydinasioista eli kuntaorganisaation talouden tasapainosta ja tuloksellisuudesta pitäisi saada oikea kuva”. Mittareita alkaa olla kuntien talousarvioissa pilvin pimein, mutta mitä ne mittaavat ja keille? Mikäli kuntien palvelutuotteiden kustannuksista annetaan tietoa euroa/asukas, mitään oikeata tuotekustannus- ja tuottavuusvertailua ei pystytä tekemään.
Erilaiset asukas- tai kävijäkohtaiset kustannusluvut eivät kerro palvelun järjestämisen tehokkuudesta kunnissa mitään. Tämän totesi myös Heikki Helin tilastokatsauksessaan ”Suurten kaupunkien palvelukustannukset v. 2010” (Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisu 2012/1, sivu 4).
Järjestelmistä saadaan kustannustietoa sen mukaisesti, millaiset lähtötiedot sinne on viety. Ellei näitä peruselementtejä haluta käyttää hyödyksi, miten erilaiset toimintaa kuvaavat valtakunnallisesti kerätyt luvut auttavat?
Esimerkkejä näistä mittareista ja mitattavista asioista on VATT:n kartoituksessa ”Julkisten palvelujen tuottavuusseurannan kehittäminen” (Valtioneuvoston kanslian julkaisu, 14/2011). Siellä mainitaan esim. ”että koulutuksen tuotos on hankala hahmottaa” (sivu 23).
Koulutus on kuitenkin laajempi kokonaisuus kuin se opetus, mitä kunnat antavat. Ja opetusta annetaan kursseina ja tunteina, tunnit ovat yhtä pitkiä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla ja siksi hyviä mittareita.
Budjettia laadittaessa lähtötietoihin täytyy toki tehdä muutoksia nykysysteemiin verrattuna, tarvitaan hiukan erilaista kustannusten kohdistamista.
Muutoin on kyse samasta kuin yksityisten yritysten tehokkuuden mittauksessa, menetelmä on sama. Haetaan kustannustietoja per tuotantoyksikkö ja per tuote. Eivät yksityiset yritykset mittaa tuotantonsa tehokkuutta ja kustannuksia euroa per asukas!
Perustiedoista lähtisin kuntien palvelujen taloudellisuutta ja tehokkuutta etsimään. En tiedä, mitä näistä asioista kunnissa ajatellaan, mutta keskustelua olisi hyvä käydä.
Sinikka Yli-Koski
Kirjoittaja on Kuntainnova Oy:n toimitusjohtaja
