Pääkirjoitus: Aikalisä

Kuntalehden viime numerossa (19.11.) käsiteltiin kattavasti sote-valmistelun kipupisteitä. Sen jälkeen on käynyt harvinaisen selväksi, että kukaan ei tiedä, miten hallituksen periaatelinjaus muutetaan käytännöksi. Työryhmät ovat istuneet ja listanneet ratkaisua vaativia asioita.

Kysymyksiä riittää liuskakaupalla, vastauksia on toistaiseksi kovin vähän. Avoimina olevien asioiden listat ovat todella pitkiä ja vaatisivat hyvää paneutumista ja hyvää lainvalmistelua.

Hallitus on kuitenkin paaluttanut aikataulun siten, että esityksen pitäisi lähteä huhtikuussa lausunnoille. Nyt näyttää siltä, että lausuntokierrokselle pystytään lähettämään vain karkeita periaatelinjauksia. Jos näin käy, uusi kierros on välttämätön, kun kysymyksiin on löydetty vastauksia ja vielä saatettu ne lakiesitysten muotoon.

KUNNIANHIMOINEN aikataulu ei tule pitämään missään tapauksessa.

Kaiken avaimena on rahoitus, kuten jo edellisen lehden pääkirjoituksessa totesin.

Hallituksen linjauksen mukainen rahoituspäätös tarkoittaa maan kaikkien aikojen suurinta verouudistusta. Lähes kaikki verolait on kirjoitettava uusiksi. Pelkästään se on valtava lainvalmistelu-urakka, jota ei ole edes teknisesti mahdollista toteuttaa hallituksen ilmoittamassa aikataulussa.

MUISTISSA ON hyvin, kuinka pitkä prosessi oli esimerkiksi kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistus viime hallituskaudella – ja se oli vain pientä järjestelmän viilausta. Nyt tämä koko verojärjestelmän uudistus romuttaisi senkin kokonaan, ja jonkinlainen uusi tasausjärjestelmä tietysti pitäisi rakentaa tilalle.

Kun olen kuunnellut ministereiden puheita, mieleen on alkanut hiipiä hieman samanlainen olo kuin edellisen hallituksen aloitussyksynä neljä vuotta sitten.

Suuresta kuntauudistuksesta ja sen aikataulusta pidettiin puheissa pontevasti kiinni, vaikka nähtävissä oli, että poliittinen kannatus oli kadonnut jopa hallituspuolueiden omissa riveissä.

Nyt menossa olevassa harjoituksessa poliittinen vastarinta ei ole kovin voimakasta. Yleinen mielipide näyttää olevan, että jotakin on tehtävä – eivätkä hallituspuolueetkaan ole tavoitteen takaa lipsuneet. Ongelma on kokonaan toisenlainen.

Vaikka tämä sote-uudistus pystyttäisiinkin viemään läpi määräaikaisina verolakeina ilman perustuslakiongelmia, kyseessä on niin valtava lainsäädäntötyö, että se vaatii aikaa.

VAIKEUSASTETTA vielä lisää se, että itsehallintoalueille ollaan haalimassa heti aloitusvaiheessa aina vain lisää tehtäviä.

Olisiko mahdollista edetä vaiheittain? Tai tehdä yksi esimerkkialue kuten peruskoulu-uudistuksessa? Silloin kaikkien ei tarvitsisi tehdä toteutuksessa samoja virheitä.

Hallitus on tähän saakka joutunut perumaan ja pyörtämään niin monta päätöstä, että sillä alkaa olla uskottavuusongelma. Siksi sotea kohtaan on suunnaton poliittinen paine. Asian kannalta olisi kuitenkin kovin kohtalokasta, jos jääräpäisesti yritetään pitää kiinni aikataulusta, jonka jokainen valmistelussa mukana oleva tietää mahdottomaksi.

PERUSONGELMA tuntuu olevan se, että tämän päivän poliitikoilla ei näytä olevan ymmärrystä siitä, mitä päätösten vieminen lainsäädäntöön tarkoittaa. Eletään kuvitelmassa, että kun poliittinen sopimus on saavutettu, asia on hoidossa.

Vai käykö niin, että sähköisten palveluiden kehitys ajaa ohi koko hallintouudistuksen, joka tulevaisuustutkijoiden mukaan katsoo jo peräpeiliin. Totuushan on, että kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että nimenomaan juuri tällä hallintomallilla kansalaisten palvelut paranisivat tai säilyisivät edes nykytasolla, niistä miljardisäästöistä puhumattakaan.

Joka tapauksessa valmisteluun tarvitaan nyt aikalisä, jotta ei syntyisi sutta ja sekundaa.

Hannu Kataja, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 13/2015 pääkirjoitus