Kuntalehden 11/2023 pääkirjoitus

Tämän syksyn tapahtumat osoittavat selvästi, että turvallisuuttamme koetellaan monin eri tavoin. Uhkat eivät ole samalla tavalla näkyviä kuin aiemmin.

Siksi uhkat ovat jopa aiempaa vaarallisempia. Jos uhkan aiheuttajia ei suoraan tiedetä tai syyllisistä ei poliittisista syistä voida kertoa, ilmaan jää roikkumaan epämääräisyyttä ja usvaa.

Tosiasia on kuitenkin se, että meihin vaikutetaan ja turvallisuuttamme koetellaan. Ankkurit eivät riko merenpohjan kaapeleita itsestään.

Turvallisuuspolitiikka ja erilaiset uhkat heijastuvat myös kuntiin. Tuulivoimaa ei voi rakentaa kaikkiin niihin paikkoihin, mihin se muutoin olisi kannattavaa. Naapurimaamme Venäjän kansalaisille ei voi myydä kiinteistöjä entiseen malliin. Yksittäinen kunta voi joutua kyberhyökkäyksen kohteeksi, niin kuin Rautavaaralla kävi.

Tällä hetkellä uhkien torjumisen suurimmat kärsijät ovat itäiset kunnat etelästä pohjoiseen. Matkustamisen ja kanssakäymisen rajoitukset ovat vähentäneet yksistään paikallisten yritysten saamia tuloja vuositasolla vähintään sadoilla miljoonilla euroilla.

Matkailutulojen korvaamiseksi Itä-Suomen kunnat tekevät kovasti töitä. Esimerkiksi Savonlinnassa urakoidaan suorien Keski-Euroopan lentojen saamiseksi.

Pahimmillaan kuntien rasitteeksi jää satoja venäläisten omistamia asuntoja, niin kuin Imatralla on käymässä. Vaikka Ukrainan sota loppuisi huomenna, toimeliaisuus rajan yli ei piristy vuosikausiin.

Kun tämän kaiken lisää itäisten rajakuntien väestö- ja talouskehitykseen pidemmältä ajalta, hätä alkaa olla monin paikoin jo suuri.

Tätä taustaa vasten on reilua kysyä, miksi valtio ei ole vielä herännyt auttamaan itäisiä alueita nykyistä vahvemmin.

Hallituksen investoinnit ja panostukset esimerkiksi liikenneinfraan painottuvat länteen. Turun radan parannusrahoilla olisi autettu useaa itäsuomalaista aluetta. Nyt luvassa on lähinnä hitaampaa tai nopeampaa näivettymistä.

Valtakunnan politiikka on ollut aina myös aluepolitiikkaa, jossa myös ministereiden kotiseudulla on merkitystä. Nyt kyseessä on kuitenkin toisen kokoluokan asia kuin vain alueellinen jakopolitiikka.

                    *          *          *

Tokkopa meistä suomalaisista kukaan haluaa, että itäisistä alueista tulee autiota rajaseutua, joka on entistä alttiimpaa ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että kelloa käännettäisiin ajassa 500 vuotta taakse päin.

Itä- ja Pohjois-Suomen kunnilla on Suomen kannalta pelkkää taloudellista tuotteliaisuutta suurempi merkitys.  Siksi on myös läntisen Suomen etu, että rajaseuduilla menee nykyistä paremmin.

Toki elinvoima ja menestys syntyy alueista ja ihmisistä, mutta julkinen valta voi omilla toimillaan auttaa kehityksessä – varsinkin jos seudut ovat kokeneet iskun elinvoimaansa ilman omaa syytään.

Herkästi ikävät asiat leimaavat Itä-Suomen uutisointia, mikä voi pahimmillaan vaikuttaa sekä mielikuviin että itäsuomalaisten omiin tunnelmiin.

Erilaisia keinoja on olemassa. Tahto onkin sitten jo toinen asia.

Jarkko Ambrusin, päätoimittaja

Kuva: Liisa Takala

Luitko jo?