Pääkirjoitus: Kiintiöistä eroon

Kaihdan ajatusta, että tulisin valituksi tehtävään sukupuolen, en pätevyyden perusteella. Sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä työelämässä, etenkään johtopaikoilla. Mutta valitettavasti sillä on. Nuorempana, kun olin työnantajan silmissä potentiaalisessa lisääntymisiässä, jäin rannalle johtotehtäviin hakeutuessani ja vähemmän pätevä mies tuli valituksi. Selitykset olivat ympäripyöreitä. Urani alkuvaiheessa testattiin sietokykyä ja ammattiylpeyttä monin tavoin. Ikävistä ilmiöistä pääsee eroon, kun ikää ja näyttöjä karttuu.

* * *

Kuntajohtajista noin neljännes on naisia. Kuusi pormestariamme ovat miehiä. Sen sijaan valtuustojen puheenjohtajista 39 prosenttia ja hallituksen puheenjohtajista 31 prosenttia on naisia – enemmän kuin koskaan. Tasa-arvolain kiintiösäännöksen velvoittamana kunnanhallituksissa ja lautakunnissa on oltava vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä.

Yrityspuolella naisia on ylimmässä johdossa vielä tätäkin vähemmän. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista naisia on alle kymmenen prosenttia. Myös hallituksissa ja johtoryhmissä naiset ovat selvä vähemmistö, vaikka tutkimusten mukaan diversiteetti vaikuttaa positiivisesti yrityksen tuottavuuteen.

* * *

Monen naisen johtajuus tyssää yhä lasikattoon. Selitykseksi on tarjottu ennakkoasenteita ja miehiä suosivaa kulttuuria. Syyksi on epäilty myös naisten omaa epävarmuutta hakeutua johtotehtäviin tai heikompaa mahdollisuutta yhdistää työ ja perhe.

Yksi peruste naisten vähäiseen määrään johtotehtävissä eittämättä on, että kokemusta omaavia naishakijoita on vähemmän kuin miehiä. Kokemusta on kuitenkin vaikea saada, jos ei tule valituksi ensimmäistäkään kertaa. On tutkittu, että kiintiöiden avulla naisten kokemus ja asiantuntemus ovat lisääntyneet ja ne ovat parantaneet mahdollisuuksia tasavertaiseen osallistumiseen. Kiintiöt ovat vaikuttaneet myös yleisesti asenteiden muutokseen ja tasa-arvotietoisuuden etenemiseen.

Kiintiöiden ongelmaksi on sanottu, että päättäville paikoille päätyy väkisin epäpäteviä ihmisiä ja säännöksen perusteella valituksi tulleiden asiantuntemusta vähätellään. On myös väitetty, että tasa-arvoa ei voi edistää lainsäädännöllä, vaan asenteita muuttamalla.

Muutos on hidasta ja kiintiöt keinona turhauttavia, mutta muutos etenee ja vie yhteiskuntaa monilla mittareilla parempaan suuntaan. Kiinnostava havainto on se, että kiintiösäännöksen on katsottu turvaavan tulevaisuudessa myös miesten osallistumisen yhteisten asioiden hoitoon. Säännös on siis sukupuolineutraali.

* * *

Hyvä veli -verkostojen rinnalle on perustettu naisverkostoja, jotta myös naisille löytyisi luontevaa vertaistukea. Nämä ovat tarpeellisia verkostoja. Mutta tarpeellisempaa on mielestäni verkostoitua sukupuoleen katsomatta. Miten muuten oppisimme murtamaan stereotypioita ja auttamaan toisiamme asiantuntijoina eteenpäin, ilman kiintiöitä?

Kukaan pätevä ihminen ei halua tulla valituksi väärin perustein. Kiintiöt ovat toivon mukaan vain pakollinen välivaihe. Kun sukupuolia suosivat rakenteet ja asenteet on purettu, voidaan aidosti vertailla pätevyyttä.