”Kuntapuolue on suurin puolue, mutta miksi valtionosuuksista aina leikataan?” kysyi lukija Kuntalehden verkkopalvelussa. Se on hyvä kysymys.

Työnsä jättävässä eduskunnassa on 163 kunnanvaltuutettua joulukuisten tietojen mukaan. Kuntapäättäjien määrä kansanedustajina on ollut tasaisessa kasvussa, mikä tekee niin kutsutusta kuntapuolueesta merkittävän vallankäyttäjän. Tulevana sunnuntaina pidettävien vaalien ehdokkaista peräti 41 prosenttia istuu myös valtuustossa eli kuntapuolue on oletettavasti suuri jatkossakin.

                      *        *         * 

Kunta-asioita on käsitelty harmillisen vähän vaalikeskusteluissa ja lähinnä sote edellä. Se on tärkeä aihe, mutta tulevalla eduskunnalla on sylissään myös muita merkittäviä kuntia koskevia asioita. Ja kuten yleensä, isot poikkileikkaavat ilmiöt vaikuttavat lähes kaikkiin päätöksiin. Tällaisia ilmiöitä ovat muuttoliike, kestävyysvaje ja ilmastonmuutos. Siksi niitä ei voi tarkastella vain yksittäisinä tekijöinä, vaan osana erilaisten vaikutussuhteiden kokonaisuutta. 

Kuntalehden lukijan mainitsemat valtionosuudet ja kuntien rahoituspohjan vahvistaminen ovat yksi kipeimmin uudistusta kaipaavia asioita. Se pitää sisällään ideologisen keskustelun siitä, millaisen arvopohjan päälle Suomea halutaan rakentaa. Haluammeko pitää koko maan asuttuna ja millä keinoilla? Nykyinen järjestelmä ei vastaa tämän päivän tarpeisiin ja yhä nopeammin yhteiskuntaan vaikuttaviin ilmiöihin. Peruspalveluiden rahoituspohjaa on nakerrettu erilaisin tavoin kymmenessä vuodessa jopa kymmenellä prosenttiyksiköllä. Viime vuonna kaksi kolmasosaa kunnista teki alijäämäisen tuloksen ja kuntasektorin talous on poikkeuksellisen heikko.

                      *        *        *

Varhaiskasvatuksen ja opetuksen puolella on lukuisia huolenaiheita, jotka säteilevät pitkälle tulevaisuuteen. Yhä useammalla nuorella jää peruskoulu kesken tai taidot heikkoihin kantimiin, mikä altistaa herkemmin syrjäytymiselle ja näkyy monin tavoin. Ongelmat syntyvät usein jo opintien alkupuolella, minkä vuoksi panostuksia varhaiseen puuttumiseen pitäisi lisätä. Äänestäjien korviin lupaukset maksuttomasta varhaiskasvatuksesta tai oppivelvollisuusiän korotuksesta kuulostavat lohdullisilta, mutta kuntien taloudelle ne ovat raskas taakka, mikäli rahoitusta ei tuntuvasti lisätä. 

Syntyvyyden laskiessa monet kunnat ovat pulassa lakisääteisten tehtäviensä hoidossa. Sekä varhaiskasvatuksessa, opetuksessa että sotessa kamppaillaan työvoimapulan kanssa: miten houkutella ammattilaisia syrjäseuduille, kun heitä ei riitä kasvukeskuksiinkaan? Erilaisista minimimitoituksista on tulevaisuudessa turha haaveilla, jos työperäistä maahanmuuttoa ei saada kuntoon. Se puolestaan edellyttää tehokasta kotouttamista, mikä on pitkälti kuntien vastuulla. Tarvitaan lisää resursseja.

                      *        *        *

Voiko kuntapäättäjä yhdellä jakkaralla nakertaa kuntien elinvoimaa ja toisella puolustaa sitä? Nyt jännitämme, millainen on tuleva kuntapuolue. 

Marja Honkakorpi, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 4/19 (ilm. 11.4.) pääkirjoitus.

Luitko jo?