Kuntalehden 8/2021 pääkirjoitus

Laki oppivelvollisuusiän nostamisesta 18 ikävuoteen astui voimaan elokuun alussa. Samalla toisen asteen opiskelu muuttui maksuttomaksi, jolloin opiskeluvälineet ja materiaalit kustantaa kunta tai muu koulutuksen järjestäjä. Yli seitsemän kilometrin koulumatkat ovat opiskelijoille maksuttomia, ja kustannuksista vastaa Kela. Yksittäisissä tapauksissa voidaan korvata myös asumiskuluja.

Uudistus astuu voimaan asteittain ikäluokka kerrallaan, ja tänä syksynä sen piiriin tulevat keväällä yhdeksännen luokkansa päättäneet.

Uudistus maksaa opetus- ja kulttuuriministeriön laskujen mukaan 129 miljoonaa euroa vuodessa, Kuntaliiton laskelmien mukaan 140 miljoonaa. Valtio on hövelisti luvannut kuitata yli oman arvionsa menevät kustannukset.

Kuntalehden tämän koulutusteemaisen numeron haastattelussa opetusministerinä puolisen vuotta ollut kansanedustaja Jussi Saramo, vas., nostaa esille valtion kunnille maksamat koronatuet ja huomauttaa, että ”moni on sanonut, että koronatukia annettiin kunnille miljardi liikaa. Olisiko siitä vaikka prosentin kymmenesosa mahdollista käyttää tässä tilanteessa, siksi aikaa, kunnes valtionapu tarkentuu ja mikäli se ei ole riittävä?”

Eipä taida enemmän ja vähemmän talousahdingoissa olevien kuntien kassakaapeissa ylimääräisiä euroja lojua. Eikä promille edes miljardista pitkälle riitä. Kun uudistus pyörii lopulta kokonaisuudessaan muutaman vuoden päästä, nähdään lopulliset kustannukset ja niiden vaikutukset kuntatalouteen.

* * *

Nyt on kuitenkin hyvä suunnata tarmo hyödyntämään uudistuksen mahdollisuuksia.

Uudistus saattaa hyvinkin olla viisasten kivi koulupudokkaiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten saamiseksi taas osaksi koulutusta ja yhteiskuntaa. Tällöin nuorella on myös edessään mahdollisuuksien tulevaisuus.

Varsinkin ammattikoulutus on kriisiytymässä hyvin nopeasti. Liian helposti liian moni nuori jättää koulutuksensa kesken. Monet kunnat ovatkin jo havahtuneet, ja erilaisia ohjelmia ongelman torppaamiseksi on tehty.

Mutta tilannetta voi lähestyä myös toiselta kantilta. Tieto maastosta eli esimerkiksi sähköurakoitsijoiden ja datafirmojen kahvihuoneista kertoo, että alalle valmistuu tällä hetkellä oppilaitoksista paljon tekijöitä, joilla on kyllä suoritetut kurssit ja päästötodistukset, mutta ei työhön vaadittavaa ammattitaitoa.

Ammatillisen koulutuksen uudistamisen yhteydessä työssäoppimisjaksot vähenivät. Samalla vastuu oman opinto-ohjelman rakentamisesta siirrettiin oppilaille. Tällöin liian moni peruskoulun suorittanut lankesi luomaan itselleen lukujärjestyksen, jossa varsinaiseen opiskelupaikkaan mennään kerran viikossa muutamaksi tunniksi ja loppuaika opiskellaan kotona. Jos opiskellaan.

Toivottavasti uudistus pystyy nostamaan oppimisen ja osaamisen tasoa, sillä pelkillä opintopapereilla ei tämän päivän teknistyneessä yhteiskunnassa pitkälle pötkitä. Suomi tarvitsee osaavia tekijöitä.

Laajentuva oppivelvollisuus on mahdollisuus. Annetaan se sille.

Markku Vento, päätoimittaja

Luitko jo?