Pääkirjoitus: Valonpilkahduksia

Voiko kuntataloudesta kirjoittaa positiivisesti? Onhan kuntien talous nyt historiallisen huono ja yt-neuvotteluja käyty kymmenissä kunnissa. Väestön hupeneminen vaivaa suurta osaa Suomea ja muutosten vauhdissa pitäisi sopeuttaa palveluita. Autioituvia ja huonokuntoisia kiinteistöjä jää kuntien syliin. Sote-menojen ennakoitua voimakkaampi kasvu on suuri ongelma joka puolella.

Tulevaisuuskaan ei herätä luottamusta. Työmarkkinatilanne on vaikea ja etenkin sote-alan palkkavaatimukset ovat monelle kunnalle liian raskaita. Ja vaikka rahaa sattuisi löytymään, ei löydy tekijöitä. Hoitajamitoitus tulee lisäämään kilpailua hoiva-alan henkilöstöstä. Siellä, missä vanhusten hoidon tarve kasvaa merkittävästi, on usein suuri muuttotappio. Työikäisten huvetessa verotulot laskevat. Työperäisen maahanmuuton edistäminen tuntuu olevan niin hidasta ja vaikeaa, että se ei kohta ehdi pelastamaan kurjistuvaa maatamme.

          *                   *                    *

Usein meiltä toimittajilta kysytään, miksi emme kirjoita myönteisistä asioista. Kuntalehden osalta voin vastata, että epäkohtien tai ongelmien nostaminen esiin lisää tietoa ja painetta muutokselle kohti parempaa. Vastapainoksi ja lääkkeeksi kirjoitamme hyvistä käytännöistä, joista ottaa mallia. Jopa kuntatalouden saralta. Kuntaliitosten tai kuntien tehtävien karsimisen lisäksi toimintamallien muutoksilla voidaan tehdä tulosta.

Yhdistäviä tekijöitä taloudellisesti menestyville kunnille ovat muun muassa maapolitiikkaan ja kaavoitukseen liittyvät käytännöt sekä työllisyyden hoidon tavat. Kunnat tuntevat parhaiten omat erityiset olosuhteensa, joten monissa asioissa turhien väliportaiden tai sääntelyn purkaminen olisi taloudellisesti kannattavaa. Erilaisten kokeilujen kautta on huomattu, että siilot murtavalla yhteistyöllä on kohtuullisen suuri merkitys kuntien talouteen. Kun kuntapäättäjät, yritykset ja yhteisöt tiivistävät rivejään, löytyy herkemmin uusia keinoja parantaa vetovoimaa ja työllisyyttä. Henkilökohtaisen palvelun arvoa ei kannata myöskään vähätellä.

          *                   *                    *

Kuluva vuosi näyttää talouden osalta valoisammalta, kun esimerkiksi valtionosuuksiin tehdyt leikkaukset ja verokertymäsotkut poistuvat. Tosiasia kuitenkin on, että kuntien pitää tulevaisuudessa sopeuttaa palvelurakenteitaan erilaisten muutosten edessä entistä tehokkaammin.

Ikävältä tuntuvat päätökset, kuten pienten koulujen lakkauttamiset, tulevat usein liian lähelle. Ne voivat olla niin kovia paikkoja, että päätöksiä lykätään kauan. Kunnan talouden suunnittelussa onkin tärkeää, että luottamushenkilöt ovat aidosti kiinnostuneita taloudesta. Ja jos sopeuttamisen rinnalla pystytään ideoimaan ja luomaan uutta, pienenkin kunnan talousnäkymät voivat kääntyä. Pieni asukasmäärä ei aina automaattisesti tarkoita taantuvaa kuntaa.

Marja Honkakorpi, päätoimittaja

Kirjoitus on Kuntalehden 2/2020 pääkirjoitus