Sokran blogi: Osallisuuden edistäminen maakunnassa

Osallisuus on noussut kuluvan Euroopan Sosiaalirahaston ohjelmakauden aikana paljon käytetyksi käsitteeksi. Se on löytänyt tiensä ESR toimintalinja viiden nimeen ”Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta”. Nykyään useimmissa yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevissä seminaareissa nostetaan esiin osallisuus. Tuntuu jopa siltä, että enää ei haluta puhua köyhyydestä, huono-osaisuudesta tai edellisestä muoti-ilmauksesta, syrjäytymisestä. Osallisuus on ne korvannut, vaikka se tarkoittaa eri asiaa.

Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokrassa on jäsennetty osallisuus kuulumiseksi sellaiseen kokonaisuuteen, jossa ihminen pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin ja elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin. Osallisuus on myös vaikuttamista oman elämänsä kulkuun, mahdollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja joihinkin yhteisiin asioihin. Osallisuutta voidaan tarkastella kolmen ulottuvuuden kautta, joita ovat riittävä toimeentulo ja hyvinvointi, toiminnallinen osallisuus sekä yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys. Sokra-hanke kokoaa yhteen hankkeissa nousseita osallisuuden palasia.

Osallisuutta voidaan lisätä, mutta se edellyttää kuitenkin yhteyttä omiin ja yhteisiin voimavaroihin, joita ovat luottamus ja keskinäinen kunnioitus, toimeentulo, palvelut, tieto, taito, toiminta ja yhteiset merkitykset. Osallisuuden edistämistä tapahtuu eri tavoin, kuten lisäämällä koulutusta, varmistamalla riittävä toimeentulo tai edistämällä työelämään pääsyä ja työssä pysymistä. Osallisuuden edistämistä voidaan seurata kuntatasolla sekä yksilöiden osallisuuden kokemusten kautta.

Organisoimme keväällä yhdessä maakuntien toimijoiden kanssa kaikissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa tapahtumat otsikolla ”Osallisuus uhattuna: kuinka lisätä heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointia?”. Kuuteen tilaisuuteen osallistui noin 450 kehittäjää ja päättäjää. 22 hanketta innostui ottamaan askeleen kohti hankkeen tuloksen tuotteistamista ja esitteli sitä maakunnan ihmisille. Tämä kirjoitus pohjaa kokemuksiimme tältä kierrokselta korostaen näkemystä, että tarvitaan kaikkien toimijoiden yhteistyötä etteivät heikoimmassa asemassa olevat ihmiset putoa tukijärjestelmien ulkopuolelle.

Maakuntia kiertäessä on muodostunut käsitys siitä, mitä osallisuudella eri yhteyksissä tarkoitetaan. Se muuntuu pienestä tunteesta strategiseksi tavoitteeksi tai heikossa asemassa olevan ihmisen kohtaamisesta päätöksentekijöiden keskinäiseksi vuoropuheluksi. Vaikka osallisuudessa on kyse paljolti yksilön kokemuksista sekä tunteesta yhteisöön kuulumisesta ja sen toimintaan osallistumisesta, sitä ei edistetä pelkästään yksilötasolla. Ihmisen potentiaalit ovat yhteydessä hänen toimintaympäristönsä ja yhteiskunnan mahdollistaviin tai rajoittaviin tekijöihin. Osallisuuden muodostumiseen ihmisellä vaikuttavat myös oman yhteisön kautta syntyvät asenteet, uskomukset tai käsitykset. Yhteisöllistä toimintaa puolestaan säädellään paljolti rakenteellisilla ja hallinnollisilla välineillä. Yksittäisten ihmisten osallisuuden voimistumiseen tarvitaan oletettavasti erilaisten toimien ja rakenteiden synnyttämistä. Näissä tulisi huomioida erilaiset tuen tarpeet ja osallisuus ihmisten muuttuvien ja vaihtelevien elämäntilanteiden mukaan.

Osallistavan maakunnan tulee ottaa osallisuus yhdeksi tavoitteekseen. Osallisuus näyttäytyy helposti osallistumisena yhteisten asioiden hoitamiseen vaikkapa äänestämällä, mutta näkökulma osallisuuteen on paljon laajempaa, ihmisten mahdollisuutta heille hyvinvointia tuottavaan elämään.

Maakunnan tasolla osallistavat rakenteet ja toimenpiteet voivat pitää sisällään esimerkiksi osallisuustyöryhmän, osallisuuskoordinaattorin, kumppanuuspöytätyön, HYTE-työn, kokemusasiantuntijat tai -kehittäjät, yhteiskunnalliset yritykset tai yhteiskuntavastuullisesti toimivan maakunnan liikelaitoksen. Keskeistä on, että jokaisen maakunnan asukkaan hyvä elämä asetetaan tavoitteeksi ylimmästä päätöksenteosta alkaen.

Hyvinvoiva maakunta koostuu paikallisesta koetusta hyvinvoinnista ja osallisuudesta on huolehdittava maakunnan tasolla siten, että myös alueellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat. Maakuntalakiluonnoksen mukaan maakuntavaltuusto vastaa alueensa asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen edistämisestä ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet tulee huomioida myös maakunnan strategiassa. Suosituksena on, että vaikuttamistapojen olisi hyvä olla yhdenmukaisia ja ne tulisi suunnitella yhteistyössä maakuntien kuntien kanssa.

Kuntatasolla osallistamista ja osallisuutta tukevia muotoja voivat olla esimerkiksi hyvinvointikoordinaattorin työ, aloitteiden ja asukasdemokratian edistäminen, yhteiskuntavastuullinen kunta, lähipalveluiden saavutettavuus, digitaalinen asiointi tai asukas- ja asiakasraatien hyödyntäminen sekä samoin kuin maakunnan tasolla – yhteiskunnalliset yritykset ja kokemusasiantuntijat ja -kehittäjät. Kuntalaki velvoittaa valtuustoja huolehtimaan siitä, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on edellytyksiä osallistumiseen ja vaikuttamiseen, jolloin kunnissa voi olla esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaatteen huomioivia osallisuus- ja vaikuttamisohjelmia. Kunta- tai kaupunkitasolla osallisuuden edistäminen tapahtuu lähellä ihmisten arkea esimerkiksi harrastus- ja kokoontumismahdollisuuksia tukemalla, asuinalueiden eriytymistä vähentämällä, kylä- tai kaupunginosapajoja ja raateja muodostamalla ja niiden aloitteita nopeasti käsittelemällä, esteettömyydellä ja syrjimättömyydellä sekä kansalaislähtöistä kaupunkikehittämistä ja yhteistä hyvää tavoittelevaa toimintaa tukemalla. Osallisuuden edellytysten luomista ja toteutumista voi kuntatasolla seurata erilaisten kysymysten, mittareiden tai indikaattoreiden avulla.

Kansalaisyhteiskunnan tasolla keskeistä on ihmisten välisen vuorovaikutuksen edistäminen luomalla paikkoja ja toimintamalleja, joissa kaikkien, myös heikoimmilla olevien ihmisten autonomiaa ja osallisuuden tunnetta voimistetaan ja turvataan systemaattiset portaat kohti osallistumista ja toimijuutta. Koska osallisuus syntyy vuorovaikutuksessa, tarvitaan siinä näkyväksi ja kuulluksi tulemista. Tämä vuorovaikutus luo mahdollisuuksia koostaa yhteistä näkemystä osallisuuden tukemisesta ja toimista. Aineellisen hyvinvoinnin lisäksi huomio kiinnittyy enenevästi myös aineettoman omaisuuteen, osaamis- ja suhderesursseihin.

Vaarana on, että osallisuuspuheessa jää pimentoon köyhyys, huono-osaisuus ja syrjäytyminen. Tämä on hyvä pitää mielessä kun edistämme tärkeää osallisuutta. Osallisuuden vahvistamista ja köyhyyden torjuntaa ei pidä mieltää liian suoraan vain yksilöiden kanssa tehtäväksi työksi: parhaassa tapauksessa osallisuutta rakennetaan kaikilla hallinnon tasoilla, mutta pahimmassa tapauksessa samoilla tasoilla voidaan myös estää sitä. Yhtenä osallisuuden edellytyksenä on mahdollisuus tiedon hyödyntämiseen. Siten osallisuuden tukemista on myös ymmärrettävän ja oikea-aikaisen tiedon antaminen ja vaihtaminen, jotta valintoja ja päätöksiä voidaan tehdä.

Osallisuutta ja hyvinvointia tuetaan ja huono-osaisuutta vähennetään toimijoiden yhteistyöllä, jolla ehkäistään osaoptimointia ja sen aiheuttamia aukkoja ihmisille tarjottavaan tukeen. Maakunnan tulee olla ylpeä siitä kuinka hyvin sen asukkaat voivat ja kuinka vahvasti se kykenee vähentämään huono-osaisuutta ja lisäämään osallisuutta.

Teksti: Sakari Kainulainen, Varpu Wiens, Anne Surakka ja Ritva Sauvola (Diak)

– – –

UUSIA TOIMINTAMALLEJA KEHITETÄÄN HANKKEISSA

Kestävää kasvua ja työtä -rakennerahasto-ohjelman kautta Euroopan sosiaalirahaston avustamana on tuettu kehittämistyötä valtakunnallisesti ja alueilla. Kehittämistyöllä etsitään uusia tapoja sosiaalisen osallisuuden ja köyhyyden torjunnan edistämiseen. Sosiaalisen osallisuuden kehittämisen koordinaatiohanke Sokra kokoaa tuloksia tehdystä kehittämistyöstä. Maakuntakierroksen tilaisuuksia on edeltänyt yhteiskehittämistä Sokran ja paikallisten kehittäjien kanssa. Tuloksena on kehitetty 22 toimintamallia, joita on esitetty arvioitavaksi maakuntien tilaisuuksiin osallistuneille.

Toiminnan tuotteistaminen ja osaamisen sekä vaikutusten näkyväksi tekeminen on ollut prosessi, joka jatkuu hankkeiden elinkaaren ajan. Prosessin avulla edistetään toimintamallien juurtumista toimintaympäristöönsä ja leviämistä edelleen jatkokehitettäväksi tai sellaisenaan uusille toimijoille. Esittelyssä on ollut malleja, joilla on tuettu yksilöitä omalla polullaan, luontoa ja kulttuuria sekä taidetta hyödyntäviä ryhmätoimintoja, uusia työllistymistä edistäviä toimia, kansalaislähtöistä kehittämistä. Toimintamallit ovat tuoneet edistystä työ- ja toimintakykyyn ja osallisuuden kokemuksia heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden elämään.

Esitellyt toimintamallit Itä- ja Pohjois-Suomessa:

• Asiakaslähtöisiä palveluita, ammattitaidolla ja ajan kanssa
• Itse tehden, tuetusti eteenpäin
• Happy:D Osallisuutta ja hyvinvointia muotoilulla
• Hyvinvointia ja osallisuutta lisäävä matalan kynnyksen popup-ryhmätoiminta
• KAAOS-haastekilpailu®
• Kaiku- Ratkaisukeskeinen työhönvalmennus
• Kansalaisista toimijoita matalalla kynnyksellä
• Kemistä –kotiutumispeli
• Kuntoutuminen työssä – osallisuutta, yhteisöllisyyttä, luontokokemuksia, työtä!
• Liikunta-aktivointimalli
• Luontotyöpajat – Luonto ja yhteisöllisyys kotoutumisen tukena
• Löytävää ihmistyötä, vaativan matalan kynnyksen asiakastyön uusi muoto kuntiin ja haastaviin ongelmiin!
• Nuorten asumisen ohjaus ja kokonaisvaltainen sosiaalinen uudistuminen
• Opinnollistamispolkujen kautta kohti työelämää
• Osallisuutta ja hyvinvointia luontokohteita kunnostamalla ja ylläpitämällä
• Osallisuutta ja tiimityötä hyvässä seurassa
• Ryhmätyöllistämisen malli
• Sosiaalisen vahvistamisen toimintamalli
• SOS Kainuu – Tulevaisuus tehdään nyt!
• Tuettu työllistyminen – mahdollisimman pysyviä ratkaisuja
• Väliasema – sotkamolainen malli nuorisotakuusta