Sotea ei saa pilata hosumisella
Viime viikkoina on eri tahojen toimesta muisteltu sote-uudistuksen tai pikemminkin sen kariutumisen eri vaiheita. Itse olen usein muistellut nykyhallituksen hankkeita edeltänyttä PARAS-uudistusta, joka lähti liikkeelle keväällä 2005.
Kun muistelee mennyttä kymmentä vuotta, päällimmäiseksi jää mielikuva kiireestä. Paras-uudistus käynnistyi kesken eduskuntavaalikauden ja silloin oli kiire luoda kehittämisen raamit ennen vaaleja. Suunnaton kiire oli myös viimeisissä soten uudistuskaavailuissa, jossa valiokuntien näkemykset ottivat mittaa toisistaan.
Julkisuudessa uudistuksiin on suhtauduttu ehkä hieman kevytmielisesti sillä ajatuksella, että asiat ovat päätöstä vaille valmiit. Kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneudistuksessa on kysymys historiallisen suuresta julkisen hallinnon rakenteiden kokonaisuudistuksesta. Sillä on erittäin suuret vaikutukset kuntiin ja koko kuntahallintoon. Se voi muuttaa monelta keskeiseltä osalta käsitystämme demokratiasta ja hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista. Tarve uudistukselle on ilmeinen ja pikainen.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta rakennettiin aikoina, jolloin suuret ikäluokat muodostivat keskeisen osan työikäistä väestöä. Tuolloin työssäkäyviä oli paljon ja hoivaa ja eläkettä saavia oli vähän. Verorahoitteiset palvelut rakennettiin tämän olettaman varan. Nyt olemme siirtyneet päinvastaiseen tilanteeseen, jossa hoivattavien osuus kasvaa maailman mittakaavassakin suureksi. Oma pelkoni on, että työssäkäyvien verotuloilla ei enää pystytä lunastamaan kaikkia niitä aikaisemmin annettuja lupauksia.
Tulevassa uudistuksessa ei ole kyse vain sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon uudistuksesta. Sotessa pitäisi pystyä ratkaisemaan samanaikaisesti muun muassa talouteen, demokratiaan, tasa-arvoon, aluekehitykseen, saavutettavuuteen, laatuun, tehokkuuteen liittyvät kysymykset. Jottei tehtävä kävisi liian helpoksi, niin ei riitä, että etsitään ratkaisu vain soten hallintoon ja toimintaan. Samassa yhteydessä on myös ratkaistava sosiaali- ja terveydenhuollon suhde kuntien muuhun toimintaan. Loppupelissä käsissä on siis suomalaisen demokratian uusien ja vanhojen rakenteiden määrittely.
Eduskuntakäsittely antoi jatkovalmistelulle joitain reunaehtoja, jotka tulevat jäsentämään seuraavia askelia. Yksi tärkeimmistä, ehkä juuri tässä ajassa tärkein, on hallintojärjestelmän ja rahoituksen samanaikainen arviointi.
Kaiken tämän kiireen keskellä pitäisi pysähtyä miettimään ja varattava riittävästi aikaa koordinoituun valmisteluun. Käytettävissä on oltava kattavat taloudellisten vaikutusten arvioinnit. Kuntia on kuultava ja kuntakuulemiselle on varattava asianmukainen aika. Valmistelua olisi hyvä jatkaa parlamentaariselta pohjalta. Toivoa sopii, että tässä yhteydessä työskentelymalliksi valitaan laaja-alainen komitealaitoksen kaltainen työskentely, sillä kaavaillut uudistukset tulevat vaikuttamaan koko hallintojärjestelmäämme.
Eduskuntakäsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta on esitti vaihtoehtoisiksi etenemisteiksi väliportaan hallintoa, yksitasoista kuntayhtymämallia tai järjestämisvastuun siirtoa valtiolle. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeä arvioida myös muita vaihtoehtoja, kuten mahdollisuutta toteuttaa maan eri osissa erilaisia hallinnollisia rakenteita. Se mikä sopii 60 000 asukkaan Kainuuseen, ei välttämättä ole tehokkain tapa organisoida asioita 1,5 miljoonan väestöpohjalla pääkaupunkiseudulla.
Tätä mittavaa yhteiskunnallista uudistusta ei pitäisi pilata kiireellä, siitä on jo riittävästi kokemuksia. Näin suuren uudistuksen edellyttämien hallitusten esitysten valmisteluun tulisi varata vähintään kaksi vuotta. Jos työ käynnistyisi tulevana kesänä, niin perusteltua olisi saada esitys uudesta sote-kokonaisuudesta eduskunnan käsittelyyn syysistuntokaudella 2017, sopivasti kuntavaalien jälkeen.
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma
Toimitusjohtaja, Kuntaliitto
Kirjoitus on julkastu alun perin Kuntaliiton blogissa.
