Talouskasvu ratkaisee

Kun talouskasvu, korkotaso ja inflaatio ovat lähes nollassa, ei kuntienkaan menokehitys voi tästä juuri poiketa. Jos poikkeaa ylöspäin, niin lopulta se kiertyy yleiseen hintatasoon heikentäen hintakilpailukykyämme, joka viennin kannalta on erityisen tärkeätä.

Puhutaan viennistä – miksi se on niin tärkeätä? Siksi, että taloutemme suhteessa muuhun maailmaan on oltava positiivinen, jotta nykyinen hyvinvointi voidaan säilyttää ja maailmanparannusta myös rajojemme sisällä harrastaa. Jos vaihtotaseemme on negatiivinen, velkaannumme suhteessa muuhun maailmaan. Siksi vienti on tärkeätä, vaikka se ei työllisyyden kannalta ole olennaisinta.

Kun vienti on arvoltaan tuontia suurempi, voimme työllistää toinen toisemme hyvinvointi- yms. palveluilla. Jos suhde on negatiivinen, ja silti haluamme pitää entisen hyvinvointimme, joudumme nostamaan veroja ja velkaantumaan.

Kansantalouden kannalta tarvitaan toki myös sellainen sisäinen toimeliaisuus ja rakenteet, jotka tuottavat lisäarvoa myös rajojemme sisällä, eivät rasita liikaa vientisektoria ja jopa luovat lisää vientipotentiaalia. Tällainen on vaikkapa peliteollisuus, joka ehkä joskus tulevaisuudessa merkittävästi voi täydentää vientimme kivijalkoja, pääomavaltaisia ja energiaintensiivisiä metsä-, kemian- ja metalliteollisuutta.

Menestyäksemme tarvitsemme myös investointeja niin ulkomailta meille kuin kasvua tukevia investointeja kotimaassa. Erityisesti pohjoisessa maaperä on rikasta ja vesivoiman kapasiteetti suuri. Meillä onkin paljon opittavaa läntisten naapuriemme kyvystä hyödyntää niin kaivosteollisuuden kuin vesivoiman mahdollisuuksia.

Tärkeätä on myös, että mahdollisimman suuri osa osallistuu omalla panoksellaan yhteisen hyvän rakentamiseen. Tässä on paljon tekemistä, kun työllisyysasteemme on pohjoismaiden alhaisin.

Viime vuosina on korostetusti nostettu esiin muun muassa maailman luonnonvarojen ja kasvun rajallisuus sekä työn mahdollinen loppuminen automatisoinnin ja robottien tulon myötä. Olemme kuulemma ihan uuden ajan kynnyksellä.

Kun tutkii vähän taloushistoriaa, niin voi nopeasti havaita, että tätä samaa keskustelua on käyty vähintään viimeiset sata vuotta ja hyvin samanlaisin painotuksin. Öljyä on aina riittänyt korkeintaan 30 vuodeksi, ja työnkin piti loppua, kun liukuhihna keksittiin. Kuitenkin vaikkapa Tanskassa työllisyysaste on 83 % ja Yhdysvalloissa voi työskennellä niin pitkään, kun joku suostuu palkkaa maksamaan. Työ ei tekemällä lopu – palkanmaksajista vain on nyt meillä pulaa.

Kuntien osalta viime hallituskausi kului kuntauudistus- ja sotesotkujen syövereissä. Toivon mukaan niistä on opiksi otettu ja uudistuksia tehdään niiden kanssa, jotka ne toteuttavat – muutoin mennään taas metsään, mikä sinänsä näin kesän tullessa on suositeltavaa.

Hallitusneuvottelijoilta odotetaan ensisijaisesti talouskasvua ja työllisyyttä tukevia toimia. Onnistuessaan ne ratkaisevat myös kuntatalouden kohtalon.

Reijo Vuorento

Apulaisjohtaja, Kuntaliitto

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa.