Uuden kunnan tarkastelunäkökulmat - mitä ne ovat?
Hallituksen kuntauudistus on ollut paljon julkisuudessa ja keskustelu on ollut vilkasta. Hyvä niin. Hallitusohjelman
mukaan kuntauudistuksen tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Ohjelmassa
todetaan, että vahva peruskunta muodostuu luonnollisesta työssäkäyntialueesta ja on riittävän suuri pystyäkseen itse
vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta.
Työssäkäyntialue uuden kunnan tarkastelunäkökulmana ja kriteerinä on saanut osakseen arvostelua. Esimerkiksi eräs
kunnanjohtaja totesi, että vanhukset ja vauvat eivät tarvitse työssäkäyntialuetta vaan kunnan järjestämiä palveluja.
Kuitenkin alueen työpaikat ja työssäkäyvät ovat palvelujen järjestämisen kannalta välttämättömiä; sitä kautta kunnan
tai alueen elinvoima syntyy ja ne verotulot, joilla valtio ja kunnat palvelut rahoittavat kuten esimerkiksi vanhusten
kotipalvelun ja lasten päivähoidon.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen piti syyskuun alussa tiedotusvälineiden edustajille kuntauudistuksen
käynnistämisestä tilaisuuden, jossa hän kertoi muun muassa Tilastokeskuksen työssäkäyntialueista. Hän kuvasi kolmen
esimerkkialueen avulla millaisia ovat kuntien työssäkäyntialueet silloin, kun rajana käytetään kymmenen prosentin
pendelöintiä. Tilastokeskuksen työssäkäyntialueilla hän pyrki kertomaan, miten erilaisia kunnat ja alueet ovat.
Suomessa on noin kolmannes sellaisia kuntia, jotka ovat työssäkäyntialueiden ulkopuolella.
Esityksestä seurasi se, että tiedotusvälineissä otettiin Tilastokeskuksen työssäkäyntialue sellaisenaan vahvan
kunnan kriteeriksi. Monissa johtopäätöksessä unohdettiin, että kysymys oli Tilastokeskuksen työssäkäyntialueen
määritelmästä, ei ministerin eikä kunta- ja palvelurakennetta selvittävän kunnallishallinnon rakennetyöryhmän.
Ministeri Virkkunen korosti esityksessään, että työssäkäyntialueita on tarkasteltava eri alueiden ja kuntien omat
lähtökohdat ja erityispiirteet huomioiden.
Rakennetyöryhmä käyttää tällä hetkellä kuutta tarkastelunäkökulmaa:
* palvelutarpeiden kehitystarkastelu 2010-2030
* kuntatalouden kehitystarkastelu 2010-2020
* asumisen ja yhdyskuntarakenteen kehitystarkastelu 2010-2030
* työssäkäyntialueet ja asiointialueet
* palveluiden järjestämisalueet, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa
* eritysalueet eli kieliolosuhteet, pitkät etäisyydet, harva asutus ja saaristoisuus ja kuntaliitosten edellytysten
tarkastelu.
Kolme ensimmäistä tarkastelunäkökulmaa liittyy tulevaisuuden kehitystarkasteluun, 10-20 vuoden päähän. Esimerkiksi
palvelutarpeiden kehystarkastelussa arvioidaan kuntakohtaisesti, kuinka kyseisinä vuosina kunnan väestökehitys ja
huoltosuhteen kehitys muuttuu ja mikä on näiden muutosten vaikutus kunnan tulevaisuuden palvelutarpeisiin. Näkökulmien
tarkastelu jatkuu arvioiden, mikä on palvelutarpeen muutoksen vaikutus kyseisen kunnan talouteen; millainen on kunnan
meno- ja tulokehitys, riittävätkö ennustetut tulot palvelujen järjestämiseen vai johtaako palvelutarpeen kasvu
esimerkiksi kestämättömään veroprosentin kasvuun tai kunnan velkaantumiseen. Arviointi etenee tarkastelunäkökulmasta
toiseen, työ on vaativa ja haasteellinen.
Ministeri Virkkunen on antanut kunnallishallinnon rakennetyöryhmälle tehtäväksi tehdä selvitys
tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta tämän vuoden loppuun mennessä. Selvityksessä kerrotaan miten
kuntarakennetta on pyritty uudistamaan tai uudistettu, millainen on kuntien toimintaympäristön muutos ja mitkä ovat sen
asettamat paineet nykyiselle kunta- ja palvelurakenteelle. Lisäksi selvityksessä analysoidaan vahvan kunnan
tarkastelunäkökulmia, esitetään rakennevaihtoehdot karttamuotoisena ja selvitetään millaisia toteuttamistapoja ja
-keinoja on rakenneuudistuksen toteuttamiseksi.
Hallitus määrittelee kuntauudistuksen tarkemmat kriteerit ja linjaa ja ohjaa uudistuksen etenemistä. Selvityksen ja
hallituksen linjausten jälkeen tavoitteena on aloittaa kuntarakennelain valmistelu, niin että hallituksen esitys laiksi
voitaisiin antaa ensi vuoden lopulla ja laki tulisi voimaan vuoden 2013 alusta.
Itse lain varsinaiseen kirjoittamiseen
riittää ”kourallinen lakimiehiä”, mutta selvitys ja taustatyö, mihin lain kirjoittaminen perustuu, vaatii lakimiesten
lisäksi paljon muitakin asiantuntijoita. Laaja asiantuntijoukko osallistuu selvityksen tekemiseen ja tärkeimmät
asiantuntijat ovat kunnat itse. Kunnat antavat oman tärkeän panoksensa työlle ensi vuonna tammi-huhtikuussa pidettävän
aluekierroksen ja virallisten kuulemisten myötä.
Päivi Laajala
Kirjoittaja on ylijohtaja valtiovarainministeriön kuntaosastolla.
