Sokra tutkii ja kehittää: Nuorten huono-osaisuus ja osallisuus eri puolilla Suomea
Laajoista tutkimuksista tiedämme, että nuorten vaikeuksien taustalta löytyy usein perheen taloudellisia tai terveydellisiä ongelmia, ja perheet ovat jääneet vaille kokonaisvaltaista tukea. Tiedetään myös, että aikuisuuden huono-osaisuus kumpuaa usein aiemmista elämänvaiheista, ja hyvinvointiongelmat kasautuvat nuorilla aikuisilla: peruskoulun jälkeistä jatkotutkintoa vaille jääminen ennakoi erilaisia hyvinvointiongelmia jatkossa. Joka viidennellä 1987 syntyneellä vailla koulutusta olleella 25-28-vuotiaalla päihdeongelmat edelsivät pitkittynyttä työttömyyttä, yhdeksän kymmenestä oli turvautunut toimeentulotukeen ja puolella oli taustalla rikostuomio.
Maakunnat eroavat toisistaan
Olemme aiemmin tarkastelleet työikäisen väestön huono-osaisuutta ja osallisuutta maakunnissa. Nyt katsomme, miten nuorten huono-osaisuus tarkasteltuna inhimillisestä näkökulmasta sekä sosiaalisten seurausten ja taloudellisten vaikutusten valossa Suomessa jakaantuu. Katsomme myös, mitä olemassa olevan tiedon perusteella voimme sanoa nuorten osallisuudesta.
Huono-osaisuus jakaantuu selvästi alueellisesti ja on ajallisesti pysyvää. Muuttoliikkeen myötä polarisaatio entisestään syvenee. Yhtä selvää ratkaisua monitahoiseen ongelmaan ei ole.
Nuorten tilanne hälyttävin
Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Päijät-Hämeessä
Inhimillisestä näkökulmasta nuorten tilanne on hälyttävin Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Päijät-Hämeessä. Erityisesti Kainuussa ja Kymenlaaksossa nuorten itsemurhakuolleisuus on korkealla, Kymenlaaksossa ja Uudellamaalla koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten määrä huolestuttaa. Nuorisotyöttömyys on Kymenlaakson lisäksi erityisesti Pohjois-Suomen riesa. Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä myös pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden nuorten määrä on suuri.
Pohjanmaalla, Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla terveys koetaan heikoimmaksi. Satakunnassa, Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa kiusatuksi joutuneiden nuorten määrä on suuri. Yksinäisyydestä ja ahdistuneisuudesta taas kärsivät erityisesti kainuulaiset nuoret. Etelä-Pohjanmaalla sekä Satakunnassa nuorten humalajuominen on muuta maata yleisempää.
Heijastevaikutuksia eniten
Uudellamaalla, Satakunnassa ja Kainuussa
Yhteisöihin näkyviä pahoinvoinnin heijastevaikutuksia on eniten Uudellamaalla, Satakunnassa ja Kainuussa. Maakuntien välillä eroja on koululaisten kokemassa fyysisessä uhassa, kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrissä ja rikollisuudessa. Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla koetaan useammin fyysistä uhkaa, kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten määrä taas on suurin Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Uusimaa, Päijät-Häme ja Etelä-Karjala pitävät kärkisijoja nuorimpien rikostilastoissa, Satakunta ja Uusimaa 15-17-vuotiaissa ja Kainuu ja Etelä-Savo taas 18-20-vuotiaiden rikoksentekijöiden määrissä.
Palveluiden käytössä suuria eroja
maakuntien välillä
Päijät-Hämeessä, Kainuussa, Pohjois-Savossa, Satakunnassa ja Kymenlaaksossa nuorten pahoinvointi näkyy palveluiden käytössä suurempina käyttömäärinä. Nuorten mielenterveyden avohoito- ja sairaalakäyntien määrät, nuorten mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrät ja päihdeperusteisten vuodeosastohoitojen määrät vaihtelevat paljon. Etelä-Karjalassa, Satakunnassa ja Pohjois-Savossa nuorten mielenterveyden avohoitokäyntejä on eniten. Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Päijät-Hämeessä on annettu eniten sairaalahoitoa mielenterveyden häiriöihin alle 17-vuotiaille, Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Päijät-Hämeessä taas 18-24-vuotiaille. Pohjois-Pohjanmaalla ja Satakunnassa on eniten nuorten mielenterveysperusteisia työkyvyttömyyseläkkeitä. Nuorten päihdeperustaiset vuodeosastojaksot korostuvat puolestaan Etelä-Karjalassa, Keski-Pohjanmaalla, Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa.
Nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia
tulisi lisätä
Osallisuuden suhteen erot eivät ole yhtä suuria maakuntien välillä. Parhaiten pärjäävät Etelä-Karjala ja Etelä-Savo, heikoiten Päijät-Häme ja Satakunta. Päijät-Hämeessä koulujen työilmapiirissä on eniten ongelmia, Satakunnassa, Kymenlaaksossa ja Keski-Pohjanmaalla oppilaiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia koulussa pitäisi erityisesti lisätä. Päijät-Hämeessä taas yläkouluikäiset kokevat eniten vanhemmuuden puutetta, eli vanhemmat eivät tunne nuoren ystäviä eivätkä tiedä, missä nuoret viettävät viikonloppuiltojaan. Huolestuttavaa on, etteivät nuoret koe pystyvänsä keskustelemaan vanhempiensa kanssa asioistaan tai saavansa apua kouluvaikeuksiin.
Taulukko 1. Nuorten huono-osaisuus ja osallisuus maakunnissa (keskiarvo 2011-2015). Kunkin mittarin osalta maakunnan arvoa on verrattu maakuntien mediaaniarvoon (9. korkein luku) ja kerrottu sadalla (mediaani = 100). Luku kertoo maakuntien (prosentuaalisen) etäisyyden toisistaan.
Huono-osaisuus koettelee
eri ikäryhmiä eri lailla
Nuorten huono-osaisuus ja osallisuus on osassa maakuntia samansuuntaista työikäisen väestön tilanteeseen verrattuna. Inhimillinen huono-osaisuus koskettaa niin nuoria kuin vähän vanhempiakin erityisesti Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä. Näillä alueilla työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat, mutta myös muut tulevaisuuden polkujen puutteet näkyvät pitkittyneinä toimeentulon ongelmina ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden korkeina määrinä.
Ongelmien heijastevaikutukset näkyvät maakunnissa hyvin eri tavoin eri-ikäisten kohdalla. Turvattomuuden tunne sekä väkivalta- ja muu rikollisuus leimaavat kainuulaisten ja uusmaalaisten hyvinvointia myös työikäisissä, mutta muilla alueilla ei ole erotettavissa näin selvää jatkumoa. Päihde- ja mielenterveysongelmien kasaantuminen ja siirtyminen sukupolvilta toiselle on selvästi havaittavissa aineistossamme. Palveluiden käyttötietojen perusteella tilanne on huolestuttavin Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Päijät-Hämeessä.
Yleisesti ottaen alueilla, joissa työikäisten huono-osaisuus on vähäisempää ja osallisuus vahvempaa, nuoretkin voivat paremmin. Poikkeuksena tästä on Satakunta, missä nuorten tilanne on selvästi heikompi työikäisiin verrattuna ja erot ovat nähtävissä kaikilla tarkastelemillamme osa-alueilla. Nuorten hyvinvoinnin rapautumisen uhka on kuitenkin syytä ottaa vakavasti kaikilla alueilla: muun muassa nuorisotyöttömyys ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen lisäävät riskiä myös muiden ongelmien ilmenemiseen ja syvenemiseen.
Tarvitaan sekä hyvinvoinnin tukemista
että ongelmien korjaamista
Työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella olevien nuorten (NEET) tilanteen parantamiseksi tarvitaan sekä ehkäisevää ja hyvinvointia tukevaa työtä että korjaavaa, jo ongelmiksi muodostuneiden tilanteiden hoitamista. Tällä hetkellä meillä Suomessa hoidetaan enemmän oiretta kuin varsinaista ongelmaa, ja siksi tehdyt toimenpiteet eivät kanna hedelmää tulevaisuutta ajatellen.
Tässä esitettyjen tietojen perusteella ei ole mahdollista tehdä kattavaa analyysia ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden tasapainoisuudesta eri maakunnissa. On kuitenkin huomattavaa, että esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvoloiden palveluita käytetään maakunnissa hyvin epätasaisesti. Kasvatus- ja perheneuvola on lastensuojeluun ja erikoissairaanhoitoon verrattuna huomattavasti kevyempi ja toki myös kustannuksiltaan halvempi palvelu. Siitä huolimatta monilla alueilla sen merkitys jää tässä vertailtujen palveluiden käytön perusteella vähäiseksi. Poikkeuksena on Etelä-Pohjanmaa, jossa kasvatus- ja perheneuvonnalla vaikuttaisi olevan melko vankka asema.
Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan ylisukupolvisten ja ihmisen elämänkulkuun liittyvien ongelmien nujertamista. Perheitä tulee auttaa niin, että ne kykenevät turvaamaan lasten tavanomaisen kehityksen. Oppimiseen tulee luoda erilaisia oppimistapoja ja -ympäristöjä sekä mahdollistaa tuki perinteiseen opetukseen. Nuoren tarvitsemaa laaja-alaista tukea tulee olla saatavilla niin, että oppiminen turvataan myös niille, joilla on ongelmia elämässään. Jokaisen opiskelumahdollisuudet tulisi turvata työelämään siirtymiseen asti.
Tulemme palaamaan ratkaisuehdotuksiin seuraavassa blogissamme.
Teksti: Reija Paananen, Anne Surakka ja Sakari Kainulainen (Diak)
Lue lisää:
Sosiaalisen osallisuuden koordinaatiohanke, Sokra
Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana -hanke, TITA
Kainulainen, Sakari & Paananen, Reija & Surakka, Anne. (2016):
Maakunnan ihmisten elämänlaatu sote-palveluiden tavoitteeksi
Huono-osaisuuden nujertaminen vaatii systemaattista tarkastelua
Aiemmat blogit:
Huono-osaisuus ja osallisuus Itä-Suomessa
Huono-osaisuus ja osallisuus Pohjois-Suomessa
Huono-osaisuus ja osallisuus Etelä-Suomessa
Huono-osaisuus ja osallisuus Länsi-Suomessa
