Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorento kommentoi työministeri Jari Lindströmin, s., kolumnia MTV:n verkkosivuilla.

Ministeri Lindström esittää kovia väitteitä niin kaupunkien halusta hoitaa työttömyyttä kuin erityisesti Tanskan kuntavetoisesta työllisyysmallista.

Edellisen hallituksen työllisyyden kuntakokeilujen tulokset osoittivat kiistatta, että kuntavetoiset hankkeet toivat merkittävästi parempia tuloksia kuin verrokkiryhmät.

Tämä on aiheuttanut voimakasta liikehdintää työ- ja elinkeinoministeriössä, jossa virkamiehet ovat joutuneet sen tosiasian eteen, että Tanskan mallin tapainen kokonaisvaltainen työllisyyden hoito paikalliseen osaamiseen perustuen tuo paremmat tulokset kuin hyvin keskitetty ohjaus.

Tanskassa kuntavetoinen järjestelmä otettiin käyttöön 2008 ja sitä on sen jälkeen uudistettu – viimeksi merkittävästi 2015.

Uudessa työllisyyslaissa, joka astui pääosin voimaan tammikuussa 2015, korostetaan eri toimijoiden ja eri tasojen jatkuvaa vuoropuhelua.

Työllisyystoimien päävastuullinen toimija on jatkossakin kunta, joka nyt voi järjestää niitä yhdessä muiden kanssa ja organisoida ylikunnallista yhteistyötä. Kunta määrittelee Työkeskuksen ”Job Centerin” resurssit ja koordinoi työttömien, kuntoutettavien ja toimeentulotuella olevien toimet yhteen. Kunta-valtio-suhteen osalta on perustettu  8 alueellista työmarkkinaneuvostoa kun niitä aiemmin oli 4.  

Alueellisten työmarkkinaneuvostojen tehtävänä on varmistaa työllistämistoimien koordinointi kuntien välillä ja kuntien ja työttömyyskassojen kesken. Alueelliset työmarkkinaneuvostot ovat laajennettuja kolmikantatoimijoita, joissa työmarkkinajärjestöillä on vahva edustus. Alueelliset työmarkkinaneuvostot laativat yhteistyössä kuntien kanssa työllistämistoimien suunnitelmia ja tarkastelevat säännöllisesti niiden toteutumista.

Työllisyyslakia on seurannut vuoden 2016 alussa  voimaan tullut valtion subventointireformi. Sen tarkoituksena on tasata subventiot eri tukimuotojen (esim. toimeentulotuen, työkyvyttömyyspäivärahan, sairauspäivärahan) kesken. Toinen pääelementti on, että valtion kunnalle maksama subventio on riippuvainen siitä kuinka pitkään asiakas on ollut sosiaaliturvan piirissä. Mitä nopeammin pois sosiaaliturvan piiristä, sen suurempi on valtion tuki.

Tanska kehittyy kuten toivon mukaan myös Suomi jossa on ylivoimaisesti Pohjolan pahin pitkäaikaistyöttömyys.  Nyt on uudistettu eri tasojen ja toimijoiden keskinäiset suhteet – on syntynyt ja kehittynyt uusi ja vahvistunut yhteistyö kuntapohjaisesti – vanhaan keskushallintovetoiseen järjestelmään Tanskassa ei ole paluuta. Uudistettu työllisyyslaki lähtee selkeästi siitä, että Job Centerit ovat osa kunnan toimialaa ja keskeisin työvoimapalveluiden tuottaja. Alueen tehtävä on erityisesti koordinoida toimintaa kuntien kesken ja edistää ”laajempaa” yli kuntarajojen ulottuvaa yhteistyötä.

Kuntaliitosta, kunnista ja järjestöistä on lukuisia kertoja käyty tutustumassa Tanskan järjestelmään ja ottamaan oppia siitä, kuinka aktivointi ja paikallinen osaaminen osana kunnan tehtävää on avain työttömyyden nujertamiseen. Tanskan kahdeksan työmarkkinaneuvostoa katsovat nyt laajempien kokonaisuuksien perään. Päivänselvää tietenkin on, että yksittäinen kunta ei ole työssäkäyntialue – työvoiman liikkuvuus, työvoimakoulutus ym. ovat tietenkin kansallisesti ratkaistavia kokonaisuuksia mutta niillä ei ole tekemistä työllisyyden kuntavastuiden kasvattamisen osalta.

Ministerin esittämän kaltaisia johtopäätöksiä ei Tanskan järjestelmästä ole kuultu.

Kunnat ja erityisesti kaupunkiseudut panostavat merkittävästi työllisyyden hoitoon ja elinvoiman kehittämiseen. Tämä kehitystyö ei saa jäädä keskushallinnon valtapyrkimysten varjoon.

Reijo Vuorento, apulaisjohtaja, Kuntaliitto

 

Luitko jo?