Kuntajohtajien blogi: Ihminen areenalla
Kiteen kaupunginjohtaja Pekka Hirvonen kysyy kirjoituksessaan, missä määrin kuntajohtajan työssä on tilaa rohkeudelle, haavoittuvuudelle ja epäonnistumiselle?
Aiemmin toimiessani opetustehtävissä oli tapanani sanoa opiskelijoille, että lukemalla tutkimuskirjallisuutta voi kahdessa vuodessa oppia enemmän kuin 40 vuoden työuran aikana omien havaintojen kautta. Uskon tämän toteamukseni sisältöön vieläkin, ainakin osittain.
Kahden viime vuoden aikana olen kahlannut läpi kevyempää ja raskaampaa johtajuutta käsittelevää kirjallisuutta ymmärtääkseni johtajuuden tematiikkaa syvällisemmin.
Viimeisimpänä törmäsin Brené Brownin kirjaan Rohkaiseva johtaja. Kirjan alkuperäinen nimi ”Dare to lead” kuvaa kirjan sisältöä käännösnimeä paremmin. Kirja onnistuu tuomaan hyvän lisän johtajuuskeskusteluun.
Kirjan viesti ”uskalla johtaa” osuu hyvin kuntajohtajuuden nykytilasta käytävään keskusteluun. Viestissä on kaksi sanaa uskaltaminen ja johtaminen, joista erityisesti uskaltaminen vaatii pohdintaa.
Johtajaksi Brown määrittelee henkilön, joka ottaa vastuuta ihmisten ja prosessien potentiaalin löytämisestä ja jolla on rohkeutta kehittää tuota potentiaalia. Hyvät johtajat johtavat älyllä ja sydämellä – eivät satuttamisella ja pelolla.
Rohkeudella tarkoitetaan usein sellaisten asioiden tekemistä, joiden suorittamiseen liittyy pelko. Brown menee pohdinnoissaan vielä pelkoakin syvemmälle nostaen esiin haavoittuvuuden. Tässä kohtaa viittaan kirjoituksen otsikkoon – Ihminen areenalla.
Brownin mukaan lausahdus löytyy koripalloilija LeBron Jamesin pelikengistä. Vilkaisin Jamesin muitakin kirjoituksia ymmärtääkseni hieman henkilöä ja muun muassa seuraavaa löytyi: ”You can’t be afraid to fail. It’s the only way you succeed – you’re not gonna succeed all the time, and I know that.”
Brown viittaa myös Theodore Rooseveltin kuuluisimpaan sitaattiin, joka alkaa, että kriitikolla ei ole merkitystä…
Kannattaa lukea koko sitaatti. Rooseveltin viesti on, että kunnia kuuluu niille, jotka ovat areenalla, uskaltavat ja yrittävät lopputuloksesta huolimatta. Jos on todella yrittänyt, niin epäonnistuessaankin, ainakin epäonnistuu uskaltaessaan suuresti.
Brownin mukaan rohkeudessa olla haavoittuvainen ei ole kyse voittamisesta tai häviämisestä vaan rohkeudesta mennä mukaan tilanteeseen ja antaa siihen aktiivinen panoksensa.
Jos ihminen valitsee rohkeuden, hän tulee varmasti jossain vaiheessa pettymään, saamaan selkäänsä ja haavoittumaan. Sitä kutsutaan rohkeudeksi ja siksi se on niin harvinaista.
Alustukseni jälkeen on syytä keskittyä mieltäni askarruttavaan kysymykseen: Missä määrin kuntajohtajan työssä on tilaa rohkeudelle, haavoittuvuudelle ja epäonnistumiselle?
Se on ainakin selvää, että kuntajohtaja jos kuka on ihminen areenalla. Ihmisyyttä odotetaan kuntalaisten, yritysten, poliittisten päättäjien ja työntekijöidensä suunnalta.
Tiukimmillaan tavoitteet ja talouden reunaehdot voivat supistaa kuntajohtajan liikkumatilan melko pieneksi – kutistuuko myös kuntajohtaja panssarinsa sisälle peläten haavoittuvansa.
Vakiintuneiden rakenteiden ravistelu ja uudistusten tekeminen vaativat rohkeutta, mutta toisaalta nykytilakin on tulosta kehityksen jatkumosta eikä uusi ole aina vanhaa parempaa. Minkä verran kunnanjohtajalle jätetään varaa olla rohkea ja epäonnistua?
Annetaanko kuntajohtajalle tilaa ajatella Theodore Rooseveltin ja LeBron Jamesin tavoin, eli jos haluamme luoda menestystä, niin silloin emme voi pelätä epäonnistumista.
Pekka Hirvonen
Kiteen kaupunginjohtaja
