Kuntajohtajien blogi: Kuntajohtaminen on hienoa hommaa, mutta balanssia tarvitaan
Nyt olen saanut kokonaisuuden paremmin balanssiin ja siinä on hyvinvoinnin siemen, kirjoittaa kunnanjohtaja Mikko Latvala. Kuva: Anna Piirainen
Vesilahti on rakas kotikuntani, jossa vanhempani asuvat edelleen. Olen viettänyt täällä lapsuuteni, käynyt kouluni ja vaarallisista puihin kiipeilyistä huolimatta kasvanut aikuiseksi.
Vesilahti on osa vetovoimaista kaupunkiseutua ja yksi Tampereen seudun kuntayhtymän osakkaista. Lisäksi Vesilahti on hiukan isompi kunta kuin aiempi työnantajani Petäjävesi.
Kaiken kukkuraksi työmatka on lyhyt Tampereen Kissanmaalta, jossa asun läheisteni ympäröimänä.
Kysymys kuuluukin siis, miksi pohdin pitkään Vesilahteen hakemista?
Työpaikka täytti kattavasti toiveeni. Asetin mielessäni ensisijaisesti keskiöön oman hyvinvointini.
Onko työskentely kotikunnassa minulle hyväksi? Liittyykö asiaan negatiivisia rasitteita? Ovatko asiat liian henkilökohtaisia? Onko minulla ongelmallisen läheisiä kytköksiä paikallisiin päättäjiin tai yrittäjiin?
Haluanko enää palata lapsuuden maisemiin vai säilyttää Vesilahden muiston sellaisena, kuin se oli kasvaessa? Näitä asioita jouduin pyörittelemään mielessäni ennen hakemuksen lähettämistä.
Kunnanjohtajia valittaessa nousee aina esiin toive siitä, että saataisiin oman kylän poika tai tyttö meille kyläpäälliköksi. Erityisesti varttuneempi väestö haluaa paikallisen henkilön, joka mielellään myös muuttaa kuntaan tai asuu jo siellä.
Tämä on täysin ymmärrettävä toive, mutta onko sille mitään perustetta.
Tekeekö henkilö työnsä paremmin, jos hänellä on omaa historiaa kunnassa?
Olenko parempi johtaja, jos osoitteeni on johtamassani kunnassa? Ratkaiseeko kuntajohtajan kunnallisvero kunnan talouden tilanteen?
Mielestäni tämä kaikki on toissijaista.
Olennaisinta on, että kuntajohtaja tekee työnsä parhaan kykynsä mukaan. On samantekevää, missä hän yönsä nukkuu.
Olennainen kysymys onkin, onko ympäristö sellainen, joka tukee kuntajohtajan hyvinvointia.
Voidaan ajatella, että paikallinen henkilö on pysyvämpi. Tämäkään ei välttämättä pidä paikkaansa. Viime vuosina kuntajohtajat ovat eronneet tai joutuneet eroamaan myös kotikunnistaan. On siis täysin tapauskohtaista, onko eduksi, että kuntajohtaja on paikallinen.
Kuntajohtajan työ on monipuolista ja aidosti vaikuttavaa. Samalla se voi olla yksinäistä, raskasta ja jopa ahdistavaa.
Riittämättömyyden tunne on läsnä arjessa vaihtelevasti. Pitäisi tehdä enemmän, paremmin, tehokkaammin ja näkyvämmin. Vaatimuksia tulee ulkopuolelta, mutta myös kuntajohtajalta itseltään.
Miten tätä tunnetta voidaan hallita?
Lopulta taustalla vaikuttavat muun muassa poliittinen ilmapiiri, käytettävissä olevat resurssit, taloustilanne, kehitysnäkymät ja yhteisöllisyys. Missään ei kaikki ole täydellistä.
Olennaista on, että näistä koostuu tarpeeksi motivoiva ja innostava ihmisen kokoinen tehtävä. Ihmisen kokoinen tehtävä on syytä muistaa, kun kunnissa laaditaan työpaikkailmoituksia.
Oman kokemukseni mukaan työ kotikunnan parhaaksi on nostanut työn merkityksellisyyttä ja samalla mielekkyyttä.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitä, että olen töissä kotikunnassani. Tärkeämpää on itse asiassa se, että pystyn nykyään sovittamaan aiempaa paremmin yhteen työn ja siviilielämän. Aiemmin sorruin siihen, että elämä oli työtä ja muu sai joustaa.
Nyt olen saanut kokonaisuuden paremmin balanssiin ja siinä on hyvinvoinnin siemen. Tehkää työnne innostuneesti ja siihen paneutuen, mutta pitäkää samalla huolta itsestänne ja läheisistänne.
Kuntajohtaminen on hienoa hommaa, mutta ei sillä saa polttaa itseään loppuun.
Mikko Latvala
Vesilahden kunnanjohtaja
