Mielipide: Julkisen sektorin kilpailutuksilla elinkaarikustannukset näkyviin
Työvoiman liikkuvuuden tematiikka tulisi elinkeinopoliittisen kysymyksen lisäksi nähdä sosiaalisena kysymyksenä, kirjoittavat Heidi Niemi ja Sami Lind. Kuva: Pixabay
Suomi julistetaan monissa yhteyksissä yhdeksi maailman kärkimaista julkisen sektorin digitalisoitumisessa. Aseman pitäminen ei ole itsestään selvää, sillä kilpailutusten kuormittavuus uhkaa teknologian kehitystyötä, kirjoittaa Jukka Holm.
Julkisella puolella on iso murros käynnissä, ja toimijat ovat suuren haasteen edessä. Yleisöä ja henkilöstöä on palveltava entistä paremmin. Tekemistä riittää niin hyvinvointialueiden, kuntien kuin opetuksen- ja varhaiskasvatuksen saralla. Ratkaisuksi tarvitaan muun muassa ohjelmistoja, jotka vastaavat täsmällisesti kunkin hallinnonalan tarpeisiin.
Oikein mitoitetuilla ja moderneilla ohjelmistoilla on iso rooli kustannusten kasvun hillitsemisessä, eikä näitä hyötyjä saada vanhoihin käytäntöihin ja työkaluihin tukeutumalla. Hyvin toimivat ohjelmistot vähentävät manuaalista työtä ja tekevät henkilöstön ja asiakkaiden elämästä helpompaa – kunhan kilpailutus on hoidettu hyvin.
Halvin voikin olla kallein
Hankintoja tehdessä on äärimmäisen tärkeää saada näkymä ohjelmiston kustannuksiin koko sen elinkaaren ajan, kulut kun eivät tietenkään pääty hankintaan. Mikään ohjelmisto ei ole valmis käyttöön otettaessa, ja sen jälkeen kustannuksia syntyy niin ylläpidosta kuin kehittämisestä ja testauksesta.
Lisäksi on olennaista tunnistaa, milloin on todellinen tarve täysin uudelle ohjelmistolle. Ohjelmistojen koodaaminen alusta saakka itse on tarpeettoman raskas ja aikaa sekä rahaa vievä prosessi.
Monesti markkinoilta löytyy olemassa olevia ratkaisuja, jotka pystyvät vastaamaan tarpeeseen heti tai pienellä lisätyöllä. Ne ovat ohjelmistoja, joita on jo käytössä testattu ja sitä myötä kehitetty. Silloin sekä käyttöönotto että ylläpito ovat kevyempiä ja kustannustehokkaampia kuin uuden ohjelmiston kanssa.
Kilpailutukset tulee säilyttää
Kilpailutusprosessia koetetaan toisinaan kokonaan välttää. Se ei ole ihme, sillä raskaiden hankintalain kiemuroiden vuoksi kilpailutus itsessään on ollut iso prosessi, ja sen jälkeen kehitystyö on vasta alkanut ja kestänyt vuosikaupalla.
Mutta miten käy yrityksille, jos niille ei anneta mahdollisuutta osallistua kilpailutuksiin? Tilanne on ohjelmistokehittäjille lannistava. Se tyrehdyttää innovaatiot ja passivoi toimijoita.
Kilpailutukset vaativat vaivannäköä, mutta ne myös ruokkivat kehittämistä ja uuden ideointia. Ennen kaikkea ne antavat uusille toimijoille mahdollisuuden tulla markkinaan. Kilpailutukset tekevät hyvää markkinalle kokonaisuutena.
Julkinen sektori ei voi eristäytyä omaan maailmaansa omine ratkaisuineen. Mitä elävämpi ja innovatiivisempi ohjelmistomarkkina on, sitä enemmän siitä hyötyy myös julkinen sektori ja sen palvelut. Kansantalous kiittää, kun julkinen sektori hankkii teknologiaa ja palveluja laaja-alaisesti ja myös uusilta nousevilta yrityksiltä.
Jukka Holm
Kirjoittaja on työskennellyt Vismalla toimitusjohtajana vuodesta 2017.