Mielipide: Kaavoitus ei ole luonnonsuojelun työkalu

Kuntalehden artikkelissa (15.9.) esitettiin Jyväskylän yliopiston tutkijoiden näkemyksiä toimista, jotka edistäisivät korona- ja ilmastokriisissä painivien kuntien ekologista jälleenrakennusta. Artikkelissa metsät nähdään lähinnä monimuotoisuuden ylläpitäjinä ja hiilinieluina. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta metsät ovat paljon muutakin. Kuntien jälleenrakennus ei onnistu ilman talouden tasapainoa. Metsätalous ja -teollisuus ovat suuria työllistäjiä ja aluetalouksien ylläpitäjiä, joten niiden toimintaedellytysten turvaaminen on oleellista.

Alueidenkäytön suunnittelu on yksi tärkeä työväline kuntien elinvoimaisuuden turvaamisessa. Merkittävin alueidenkäyttöä ohjaava laki on maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka uudistus on parhaillaan käynnissä.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään muiden muassa alueiden kaavoituksesta. Voimassa olevan lain puitteissa kaavoituksella on määritelty uusia luonnonsuojelualueita yksityismaille. Tämä on ongelmallista, sillä laista puuttuvat käytännössä kokonaan esimerkiksi korvauskäytännöt. Kaavoitusta ei tulisi käyttää uusien alueiden suojeluun, sillä lakia ei ole siihen tarkoitettu. Suojelulle on olemassa oma erityislainsäädäntönsä, luonnonsuojelulaki. Lisäksi metsien monimuotoisuutta turvaavat metsälaki ja laajat vapaaehtoiset toimet, kuten metsäsertifiointi, joka kattaa 93 prosenttia talousmetsiemme pinta-alasta.

Tällä hetkellä kunta voi kaavamääräyksillä rajoittaa metsien käyttöä myös yksityisten metsänomistajien mailla esimerkiksi luonto- ja virkistysarvojen turvaamiseksi. Esimerkkinä tästä on määräys hoitaa metsää vain jatkuvan kasvatuksen menetelmin siitäkin huolimatta, että pitkäaikaista käytännön tutkimusta on vielä vähän. Määräyksillä voi olla huomattavia taloudellisia vaikutuksia metsänomistajille ja metsiin perustuville elinkeinoille. Näitä vaikutuksia ei ole juurikaan arvioitu kaavan laatimisen yhteydessä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki tulee uudistaa oikeusturva ja perusoikeudet huomioiden. Omaisuuden käytölle asetettavien rajoitusten pitää perustua lakiin ja rajoituksista täytyy voida tarvittaessa valittaa. Lisäksi maanomistajien tulee saada rajoituksista asianmukainen korvaus. Käytäntö on osoittanut, että kaavoituksella toteutettava suojelu ei täytä näitä oikeusturvan takeita.

Anu Islander, metsäasiantuntija, Metsäteollisuus ry