Mielipide: Kuntien harjoittama energiapolitiikka kaipaa isoa remonttia
Työvoiman liikkuvuuden tematiikka tulisi elinkeinopoliittisen kysymyksen lisäksi nähdä sosiaalisena kysymyksenä, kirjoittavat Heidi Niemi ja Sami Lind. Kuva: Pixabay
Keskustelu sähkön hinnasta käy parhaillaan kuumana niin Arkadianmäellä kuin vähän pienemmissäkin instansseissa kuten kuntien ja kaupunkien valtuustosaleissa. Osa kunnista on reagoinut omistamiensa sähköyhtiöiden toimintaan, ”isännän ja emännän” äänellä. Parran pärinä teeman ympärillä kuitenkin jatkuu.
Lähestyn tematiikkaa ns. ylätasolla, joka koskee kysymystä siitä, mitä ja mikä kunta instituutiona on? Kun puhutaan kuntien tulonmuodostuksesta, jossa yhtenä tekijänä ovat kunnalliset sähköyhtiöt on siirrytty kuntien tulonmuodostuksessa eri asentoon siitä mitä varten kunnat ovat perimmiltään olemassa.
Kuntien toimintalogiikka on niiden perustamishetkinä 1860-luvulta lähtien ollut se, että ne toimivat ns. nonprofit -periaatteella. Kyseinen periaate perustuu ajatukseen, että julkisen sektorin, kuntien, valtion ja 3-sektorin lähtökohta ei ole tuottaa voittoa.
Kunnat ovat viimeisen 20-30 vuoden aikana menneet ns. markkinoille, joka on tarkoittanut sitä, että silloiset liikelaitokset on muutettu osakeyhtiömuotoon. Osakeyhtiölaki toisin kuin edellä mainittu nonprofit -periaate lähtee voiton tavoittelemisesta. Juuri tätä työtä kuntien sähköyhtiöt parhaillaan ”emon” toiveista toteuttavat. Muutos ajattelutavassa ja periaatteissa on ollut raju.
Esimerkiksi Tampereen kaupunki odottaa sähkölaitokseltaan 20 miljoonan euron osinkoa tilanteessa, jossa kuntalaisten ”kärvistely” jatkuu talven paukkupakkasilla. On totta, että mainittu 20 miljoonaa allokoidaan kuntapalveluihin, mutta onko logiikka kuntien toiminnan perusperiaatteiden ja lähtökohdan mukainen?
Paradoksaalisen Tampereen tilanteesta tekee se, että sähkölaitoksen 20 miljoonan euron vuosittainen osinko kaupungille tarkoittaa vain 0,5 prosenttia kunnallisverotuotossa, joka on käytännössä hyttysen surinaa kuntalaisten kukkarossa ja kaupungin taloudessa. On selvää, että sähköyhtiön tulee tulla omillaan toimeen, joka tarkoittaa mm. tulevien vuosien investointivarauksia, mutta ylimääräisen tuloksen tekeminen sotii vahvasti em. nonprofit -periaatteen kanssa.
Täysin huomiotta on jäänyt – kuntien ja kaupunkien sähköyhtiöiden takoessa vuosittaisia tuloksia – että kyse on myös kuntien välisestä kilpailukyvystä ja houkuttelevuudesta mm. yritysten sijoittumisen osalta. Se kunta ja kaupunki, joka kirjaa strategiaansa, että energiapolitiikkamme perustuu nonprofit -periaatteelle ei tule olemaan kuntien välisessä kilpailussa peränpitäjä etenkään yritysten sijoittumisen näkökulmasta, jotka pitävät tosiasiallisesti kuntia ja kaupunkeja elossa ja pystyssä.
Edellä mainitulla nonprofit -periaatteella näyttäisi olevan vielä kysyntää ja se saattaisi kannattaa kaivaa vielä naftaliinista. Vielä tähän ei olla kunnantaloilla herätty. Ehkä joku päivä.
Olli-Pekka Salminen
Kirjoittaja on hallintotieteiden maisteri/kunnallisoikeus, oikeustieteiden väitöskirjatutkija
