Mielipide: Omavalvonta on osa hyvinvointialueen organisointia ja johtamista

Hyvinvointialueiden organisaatiot rakentuvat pala palalta. Luottamuselimet järjestäytyvät, johtajien valinnat ovat meneillään ja organisaatiorakenteita hiotaan. Yksi osa hyvinvointialueiden valmistelua ja järjestäytymistä on omavalvonnan organisointi, joka on hyvä ottaa huomioon jo alkuvaiheessa, jotta palvelujen laatu saadaan haltuun mahdollisimman pian.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden, laadun ja yhdenvertaisuuden turvaaminen ovat hyvinvointialueen ydintehtäviä. Näiden seurannan määrittely tehdään omavalvontaohjelmassa, jossa hyvinvointialue ottaa kantaa myös siihen, miten se korjaa havaitut puutteet. Omavalvontaohjelma suuntaa toimintaa johdon määrittämään suuntaan ja on yksi tärkeimmistä johdon työkaluista.

Omavalvonta kattaa laajana kokonaisuutena hyvinvointialueen omien palvelujen ohella yksityisiltä palvelun tuottajilta ostettavien palvelujen ja sopimusten noudattamisen seurannan. Uusi sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalakiluonnos korostaa palvelujen järjestämisvastuuta ja omavalvonta nähdään aikaisempaa enemmän järjestämis- ja tuottamisvastuun kattavana prosessina. Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat lakiluonnoksen mukaan yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan ennakkovalvonnan piiriin ja rekisteröitäviksi viimeistään vuonna 2028, mikä edellyttää niiltä lakisääteisten toimintaedellytysten täyttämistä. Nämä muutokset lisäävät seurannan ja omavalvonnan merkitystä.

Omavalvonta vaatii tekijänsä ja työ tulee resursoida hyvin. Omavalvonta on otettava osaksi johtamista ja johdon on varmistettava riittävät ja ammattitaitoiset henkilöresurssit. Ei ole yhdentekevää, minkälaisilla henkilöresursseilla ja ammatillisella osaamisella työtä tehdään. Esimerkiksi yksityiset palvelun tuottajat tuottavat paljon sosiaalipalveluja ostopalvelusopimuksella korostaen sosiaalihuollon palvelujen ja alan lainsäädännön osaamisen tärkeyttä näiden palvelujen laadun seurannassa ja valvontatyön johtamisessakin.

Hyvinvointialueisiin kohdistuu paljon odotuksia. Niiden on pystyttävä vastaamaan sote-palvelujen saatavuudesta, laadusta ja asiakastyytyväisyydestä. Nyt on hyvä tilaisuus päästä omavalvonnassa aikaisempaa paremmalle tasolle ja muodostaa hyvinvointialueelle kuntien nykyisistä käytännöistä paras mahdollinen toimintatapa lisäten palvelujen käyttäjienkin tasavertaisuutta. Omavalvonta on myös yksi kokonaisuus sosiaali- ja terveysministeriön kanssa käytäviä vuotuisia neuvotteluja. Näin hyvinvointialueet lunastavat paikkansa sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavina vastuullisina organisaatioina.

Eija Hynninen-Joensivu, valtiotieteiden lisensiaatti

Kirjoittaja on vastikään jäänyt eläkkeelle yksikön päällikön tehtävästä Etelä-Suomen
aluehallintovirastossa.