Sote-keskustelu on yltynyt niin mielenkiintoiseksi, etten malta olla kommentoimatta joitain näkökohtia.

Sote-uudistus tarvitaan. Yhteisyritykset tai ulkoistukset eivät ole ratkaisu koko maan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän haasteisiin. Toisaalta, ne eivät myöskään hidasta tai estä uudistusta, vaan päinvastoin edesauttavat tavoitteiden toteutumisessa ja toimivat koelaboratorioina uusille tavoille järjestää ja tuottaa palveluita.

Lehdissä esitetään toistuvasti sote-uudistuksen tavoitteina asioita, joita sille ei ole asetettu. Uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia.

Uudistuksen tavoitteena eivät siis ole säästöt, eikä myöskään integraatio, vaikka näitä toistuvasti esitetään uudistuksen tavoitteina.

Tällä hallituskaudella keskeisimpiä säädettyjä sote-säädöksiä ovat erikoissairaanhoidon keskittämiseen ja kuntien toimivallan rajoittamiseen tähtäävät säädökset. Näitä koskien pyritään kuitenkin julkisen erikoissairaanhoidon johtajien toimesta vaikuttamaan siihen, että julkinen erikoissairaanhoito suojattaisiin valinnanvapaudelta ja kilpailulta. Sairaanhoitopiirien virkajohdon perusteesi on, että julkisesti tuotettu erikoissairaanhoito toimii hyvin ja on kustannustehokasta.

Julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua myös Länsi-Pohjan (Meri-Lapin) kuntien päätöksestä ulkoistaa alueen terveyspalveluita Mehiläiselle. On esitetty, että ulkoistuspäätös olisi ristiriidassa sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa tai tulisi veronmaksajille kalliiksi.

Sote-uudistuksen tavoitteena on parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta. Erikoissairaanhoidon palveluiden merkittävä supistaminen Länsi-Pohjan alueella olisi ristiriidassa sekä alueen kuntien näkemysten että sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa. Kuntien todettua tämän ja ulkoistettua palvelut yhteisyritykselle on sote-valmistelijoiden väite ollut, että kuntien sopimukset yhteisyritysten kanssa tulevat maakunnalle kalliiksi.

Vuodesta 2000 vuoteen 2015 sosiaali- ja terveysmenot kasvoivat Suomessa voimakkaampaa kuin OECD maissa keskimäärin. Terveysmenojen osalta nopeinta kasvu on ollut erikoissairaanhoidossa. Lääkäriaikojen tarjonta on laskenut noin 30 prosentilla, mutta terveyskeskusten menot eivät kuitenkaan ole laskeneet.

Otetaan käytännön esimerkki ajankohtaisesta kustannuskehityksestä. Vuodesta 2006 vuoteen 2016 esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin, HUS:n, toimintakulut ovat kasvaneet 1,26 miljardista eurosta 1,91 miljardiin euroon eli yli 50 prosentilla. HUS esittää ensi vuoden talousarviossaan 7,2 prosenttia korkeampia toimintakuluja verrattuna vuoden 2016 toteutuneisiin kuluihin (3,6 prosentin vuotuinen kasvu). Vuoden 2017 ennustetut toimintamenot ovat puolestaan noin kaksi prosenttia korkeammat kuin talousarvio vuodelle 2017.

Tätä voi verrata Länsi-Pohjan tulevaan yhteisyritykseen, joka on sitoutunut tuottamaan palvelut 2 prosenttia alhaisemmilla kustannuksilla vuoden 2016 toteutuneista kustannuksista, laskettuna vuodesta 2018 alkaen. Jos HUS:in kustannukset olisivat laskeneet 2 prosentin vuoden 2016 tasosta, tarkoittaisi se suhteessa esitettyyn noin yhdeksän prosentin tai noin 200 miljoonan euron kulusäästöä vuodelle 2018. Kyse on siis merkittävästä asiasta.

HUS ei ole tietenkään täysin vertailukelpoinen Länsi-Pohjan kanssa. HUS-alueen väestö kasvaa vuosittain, ja HUS on valtava organisaatio ja yliopistosairaala, joka tuottaa huippulaatuisia palveluita hyvin laajalle väestöpohjalle. HUS:in kustannusten ylitykselle on varmaankin hyvät perusteet.

Itse johtopäätöstä tämä ei kuitenkaan muuta. Kustannusten lasku julkisen rahoitusvastuun alaisissa erikoissairaanhoidon palveluissa on poikkeuksellista ja Länsi-Pohjan yhteisyritys tuo alueen kunnille välittömiä säästöjä. Vastaavia kokemuksia on myös muista laajoista ulkoistuksista. Sen sijaan vastaavaa ei ole koettu julkisesti tuotetussa erikoissairaanhoidossa.

Yhteisyrityksen ja tilaajien välisessä palvelusopimuksessa on tarkkaan määritelty myös tulevien vuosien kustannuskehityksen sitovat ehdot. Länsi-Pohjan yhteisyrityksen palvelusopimuksen mukainen arvioitu kustannusten nousu on alle puolet edellä kuvatusta kulujen nousun valtakunnallisesta tavoitteesta ja alle kolmasosa ennustetusta perusurasta. En usko yhdenkään tulevista maakuntien liikelaitoksista sitoutuvan yhtä tiukkoihin budjettiraameihin 15 vuodeksi.

Todellisuudessa nykyinen järjestelmä on tulossa Suomelle kalliiksi. Erikoissairaanhoito vie suurimman osan resursseista, eikä kustannusten kasvulle ole nähtävissä nykyisellä menolla loppua. Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen vain pahentavat tilannetta. Suomalaisen palvelujärjestelmän on kansainvälisessä vertailussa todettu olevan sairaalavoittoinen, omaavan paljon henkilökuntaa ja pitkät jonot. Elokuun 2017 lopussa 116 817 potilasta odotti hoitoon pääsyä sairaanhoitopiirien sairaaloihin. Odotusajan mediaani oli kaikissa sairaanhoitopiireissä yli kuukauden, useammassa sairaanhoitopiirissä yli kaksi kuukautta.

Tyypillisessä suomalaisessa terveyskeskuksessa tai sairaanhoitopiirissä on noin seitsemän muuta työntekijää jokaista lääkäriä kohden. Vastaava luku avoterveydenhuoltoon ja päiväkirurgiaan painottuvassa yksityisessä lääkärikeskustoiminnassa on noin 1:1. Hallinnon sekä hoito- ja avustavan henkilöstön tuottavuudessa on merkittäviä eroja, mikä puolestaan johtuu organisoinnista, johtamisen käytännöistä ja järjestelmän kannustimista. Nykyinen julkinen palvelujärjestelmä kannustaa lisäämään jatkuvasti resursseja, mutta ei poistamaan jonoja.

Kuntien terveyspalveluiden ulkoistaminen ja yhteisyritykset ovat tuoneet kustannussäästöjä palveluiden laadusta ja saatavuudesta tinkimättä. Vaikka keino on eri, sote-uudistuksen taloudelliset tavoitteet toteutuvat ja ylittyvät yhteisyritysten kautta.

Täytyy myös muistaa, että sote-uudistuksen ensisijaisena tavoitteena eivät ole säästöt, vaan uudistuksella tavoitellaan kustannusten kasvun hillitsemistä tulevina vuosina. Tavoitteena siis on, että julkiset sote-menot nousisivat vuodesta 2020 vuoteen 2030 nykyisestä noin 18 miljardin euron tasosta noin 10 miljardin sijaan vain noin 6 miljardia euroa. Se ei ole julkisuudessa esitetty 3 miljardin euron säästö, jos tosiasiassa tavoitellaan 6 miljardin euron kustannusten nousua.

 

Janne-Olli Järvenpää

Toimitusjohtaja

Mehiläinen

 

Lue HUS:n toimitusjohtajan Aki Lindenin vastaus: HUS tuottaa suuruuden ekonomialla palveluita edullisemmin

 

Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jaa artikkeli
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.