Syntyykö hallitusneuvotteluissa kuntajytky?
Vähän hymyilyttää. Koko käsite salaisesta listasta on
absurdi, koska jokaisella meistä on ”suosikkikohteet” siitä, mitä pitää leikata
kun pitää leikata. Jopa valtiovarainministeriöllä on viran puolesta
päivitettynä oma listansa. Jokaista lista ei joka hetki tarvitse julkistaa, ihan
niin avoimeksi yhteiskuntamme ei ole sentään mennyt.
Eikä ole salaisuus, että kunnat ovat mukana
leikkauslistalla. Kunnat ovat aina heikoilla, kun julkisuudessa käsitellään
julkisia menoja. Mikä olisi sen helpompi ratkaisu kuin vetää kuntien päättäjiä
kölin alta ja todeta, etteivät ne siellä kunnassa mitään osaa. Joten viedään
loputkin.
Erityisen suosittua tämä kölin alta vetäminen on
elinkeinoelämän järjestöjohtajien, yritysjohtajien ja taloustoimittajien
keskuudessa. Mutta tässä valtiovarainministeriön
suosikkipuuhassa on unohtunut se, että kölin alta vetäminen se vasta nahkaa
parkitseekin. Kuntapäättäjät ovat saaneet lähes kyllästymiseen asti kuulla
tuhlailevaisuudestaan.
Arvostelussa on tosin unohtunut, että tuhlailevaisuuden
taustalla on kuntalainen ja hänen tarpeensa. Ja kuntalainen on äänestäjä, joka
lyö omistajan äänellä nyrkkiä pöytään. Myös yrityksille on kelvannut kunnan
rahat tai tukitoimet silloin, kun ne kohdistuvat omaan yritykseen, mutta
yleisellä tasolla kunnan rahoja käytetään ihan päin honkia. Näin se menee.
Toivottavasti maahan saadaan pian hallitus, joka tekee TODELLISEN
kuntajytkyn: Kun se päättää leikata valtionosuuksia, se lopettaa myös kuntien
moittimisen huonoista palveluista ja samalla se lopettaa uusien tehtävien
antamisen alimitoitetun valtion rahoituksen turvin.
Hyvä esimerkki todellisesta kuntajytkystä olisi säätää
sellainen vanhuuspalvelulaki, jossa valtio sitoutuu uudistuksen
100-prosenttiseksi maksajaksi. Ja samalla valtio lopettaa normien ja säädösten
lykkäämisen kuntien niskaan ja antaa niille eväitä toiminnan tehostamiseksi, ei
kahlitsemiseksi.
