Tuottajalta: Pieni eritrealainen tyttö oppi suomen hetkessä, kun sai hyvää opetusta ja kannustusta
Massaratkaisu sovi oppimiseenkaan, kirjoittaa Kuntalehden tuottaja Tiina Ojutkangas. Kuva: Soila Puurtinen
Tutustuin pieneen eritrealaistyttöön, joka muutti Suomeen puoli vuotta sitten. Lähes heti alkoi myös koulu. Käsittämättömällä ilolla ja innokkuudella hän opiskelee suomea ja sitä kautta myös muita aineita.
Opettaja ja vanhemmat ovat tehneet hienoa työtä. Lapsi puhui kuudessa kuukaudessa niin hyvin suomea, että keskustelu onnistui monesta aiheesta, kun puolin ja toisin haluttiin ymmärtää.
Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö vanhempien kanssa puhuta omaa äidinkieltä, joka on pohja uuden oppimiselle, tunteiden ilmaisulle ja vaikkapa erilaisille käsitteille.
Suomessa on tutkittua ja kokemusperäistä tietoa vaikka kuinka paljon siitä, miten ulkomailta muuttavien perheiden lapsia voidaan opettaa ja ottaa vastaan koulussa. Me ihmiset olemme kaikenikäisinä yksilöitä eikä massaratkaisu sovi oppimiseenkaan.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Se ei varmasti ole ratkaisu, että lapsi pannaan suomen- tai ruotsinkieliseen luokkaan ja toivotaan parasta.
Tuoreen tutkimuksen mukaan ensimmäisen polven maahanmuuttajalapsilla on usein kouluvaikeuksia ja kokemuksia kiusaamisesta. Kumpikin huono kokemus kuulostaa todella pahalta.
Jyväskylän yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tutkimuksen mukaan syy maahanmuuttajataustaisten heikompaan oppimistasoon löytyy kielitaidosta ja sosioekonomisesta asemasta, mutta nekin johtuvat jostain.
Lapset pystyvät oppimaan kieliä, kun heille annetaan oikeanlaista opetusta, heidät otetaan mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja heidän vanhempiaan autetaan ymmärtämään, miten Suomessa käydään koulua.
Osa vanhemmista ei ole kiinnostuneita lasten koulusta olipa se äidinkieli suomi, ruotsi tai venäjä vaan oma elämä, työ, viina, älypuhelin ja harrastukset ovat tärkeämpiä. Mutta todella moni pohjimmiltaan haluaa lastensa pärjäävän ja olevan onnellisia.
Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus.
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) korosti maanantaina medioissa koulushoppailun vaarallisuutta. Koulushoppailu tarkoittaa sitä, että vanhemmat haluavat valita lapsensa koulun sen sijasta, että lapsi menisi lähikouluun.
Hänen mukaansa segregaatio on yleisellä tasolla ongelma ja tietenkin koulushoppailu kärjistää ongelmaa.
Ruotsissa eriytyminen on pidemmällä kuin Suomessa suuremman yksityiskoulumäärän vuoksi. Halutaan tehdä valintoja, jotka osalle ovat mahdollisia.
Suomessa koulushoppailu on tyypillisempää isoissa kaupungeissa. Pienissä kunnissa ja kaupungeissa ei ole niin paljon ”ostettavaa”.
Ihan arkijärjellä tuntuisi fiksulta, että ihmiset kävisivät koulua yhdessä ja saisivat kokonaisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta. Tämä koskee myös kantasuomalaisia.
Lisäksi sosiaalisten ja etnisten ryhmien eriytyminen omille alueilleen saman kaupungin sisällä on omiaan edistämään segregaatiota. Kahtiajako estää ainakin osaltaan sopeutumasta, tuntemasta kuuluvuutta ja viihtymästä Suomessa ja koulussa.
Tutkimuksessa kantasuomalaisten ja toisen polven maahanmuuttajien vastaukset olivat varsin samansuuntaisia, kun kysyttiin, miten hyvin koulun koettiin valmentavan sen jälkeiseen elämään.
Työelämää ajatellen koulusta kokivat hyötyneensä erityisesti toisen polven maahanmuuttajat, joiden arvio oli korkeampi kuin kantasuomalaisten nuorten. Tämä on jollakin tapaa myönteinen näkökulma.
Haluamme Suomeen työvoimaa eli ihmisiä. Osa heistä on jo täällä, kun hoidamme homman kotiin.
Tiina Ojutkangas
Kuntalehden tuottaja
Lue myös:
