Elyn Ylijohtaja Petri Knaapinen johtaa ihmisiä byrokratian keskellä: ”Taaksepäin haikailu ei ole järkevää”

Markus Sommers, kuvat

Uudenmaan Ely-keskuksen ylijohtaja Petri Knaapinen tietää, että muutosten läpivienti edellyttää johtajuutta ja rohkeutta katsoa tästä hetkestä tulevaisuuteen. Niin hän kannustaa toimimaan myös TE-uudistuksen keskellä.

Aina työ ei ole simppeliä eikä näppärää. Kokoukset venyvät, päivät ovat pitkiä, pino pöydällä kasvaa.

Ely-keskuksen ylijohtaja Petri Knaapinen pyyhkäisee leikillisesti hikeä, kaataa vettä neuvotteluhuoneen pöydällä odottavaan tyhjään lasiin ja huokaisee: onneksi on perjantai.

– Pihahommat vaimon kanssa ja ulkona oleminen on parasta vastapainoa työlle. Kun kesällä on enemmän aikaa, lähden perhokalastamaan pohjoiseen tai syksyllä viikonloppuisin metsälle, kahden aikuisen lapsen isä sanoo.

Onneksi Knaapisella ei ole enää varsinaisia ruuhkavuosia, sillä työtä on paljon. Hän johtaa Elyä keskellä poikkeuksellisen haastavia julkisen talouden aikoja ja isoja muutoksia. Yksi suurista muutoksista on TE-uudistus ja työllistämispalveluiden siirtäminen valtiolta kunnille, niin sanotusti lähemmäksi ihmisiä.

Knaapinen tietää, ettei kyse ole helposta tai yksinkertaisesta muutoksesta, vaikka tarkoitus on hyvä. Hän myöntää senkin, että aika näin isolle muutokselle ei juuri nyt ole paras mahdollinen, sillä kunnat ovat muutenkin tiukassa tilanteessa, mutta toimeenpanijan roolissa toteutetaan se, mitä toteuttaa täytyy.

– Varmasti johtajat, päättäjät ja luottamushenkilöt joutuvat nyt monella tavoin olemaan tiukoissa tilanteissa muutenkin. Vaikka minulla ei ole kokemusta työstä kunnissa, uskallan väittää, että tämäkin vaihe kyllä hoituu.

Työllisyyden näkökulmasta haasteita riittää niin isoissa kuin pienissä kunnissa. Jo pelkästään Uudenmaan alueella, Knaapisen sektorilla, työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Työttömiä on jo keskisuuren kaupungin verran. Helsingissä oli syyskuun lopussa 41 847 työtöntä työnhakijaa, käytännössä suomalaisen pikkukaupungin verran.

Johtamisestakin ylijohtaja puhuu mieluummin yleisesti kuin omia ansioitaan kehuen. Kuva: Markus Sommers

Ihmisten edessä

Asiat, joita ylijohtajan pöydälle toimeenpantavaksi vyöryy, koskettavat eri tavoin monien ihmisten elämää niin työssä kuin asiakkaina. Päätökset velvoittavat ja niiden tarpeellisuuteen, oikeisiin päätöksiin, on sitouduttava.

– Virkamiestä tai jotakin hallinnon tahoa on helppo arvostella päätöksistä, mutta kyllä meillä silti jokainen ihminen on tärkeä. Vaikka kyse onkin niin sanotusti isosta kuvasta, korostan, että aina on kyse yksittäisen ihmisen elämästä jollakin tavalla. Sitä ei pidä unohtaa.

– Ely-keskuksen ja TE-toimiston henkilöt tekevät töitä ihmisten kanssa ja jokaisella kohtaamisella.

Knaapinen toimii elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtajana. Ely-keskuksen ylijohtajan tehtävässä hän on ollut vuodesta 2016 lähtien.

Ylijohtaja vastaa toiminnan tuloksellisuudesta ja keskuksen yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta sekä toimii keskuksen johtoryhmän puheenjohtajana. Keskusten tehtävä on kehittää ja tukea taloudellista, sosiaalista ja ekologisesti kestävää hyvinvointia.

Aika on karu. Hyvinvointi jakautuu harvalle. Ja silti on uskottava tulevaisuuteen.

Petri Knaapinen ei vaikuta byrokraattiselta viranhaltijalta. Oikeastaan hän murtaa jo ensikohtaamisella harmaan, kuivakan, epäempaattisen ja vain papereidensa takaa kurkistelevan virkamiesjohtajan julkikuvaa mutkattomuudellaan. Hän puhuu vuolaasti ihmisistä, kohtaamisesta, kuuntelemisesta ja no, vähän myös lohikaloista, pihatöistä ja pihan viime syksyn ennätyksellisestä omenasadosta.

Alun perin Petri Knaapisesta piti tulla puutarhuri.

Kaupungin maalaispoika

Agronomiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1995 valmistunut Knaapinen työskenteli valmistumisensa jälkeen hetken aikaa tutkimuksen parissa. Hän naureskelee olleensa ”outolintu” jo opinnoista lähtien. Agronomiksi tultiin opiskelemaan maaseudulta, hänen kanssaan Helsingistä opiskeli vain kaksi henkilöä. Paljasjalkainen helsinkiläispoika meni mummolaan Helsingin Kruununhakaan, silloin kun muut suuntasivat eri puolille Suomea.

– Minulla ei ollut mitään suhdetta maaseutuun, kun valitsin alan itselleni, mutta maaseutu, puutarha ja talous kiinnostivat.

Puutarha-alan viehätyksen ymmärtää, kun Knaapinen kertoo olevansa kotoisin Helsingin vanhasta puutalo- ja puutarhakaupunginosasta Tapanilasta.

Työuransa ylijohtaja ajattelee edenneen osin sattumusten kautta. Ei hän ajatellut pyrkivänsä johtajaksi, mutta ovet avautuivat oikeissa vaiheissa. Kuten hän sanoo: Joku muu näki potentiaalin, jota hän itse ei ollut tullut ajatelleeksi.

Kun Knaapinen sai opintonsa valmiiksi vuonna 1995, Suomesta tuli osa Euroopan unionia.  Valtakunnasta puuttui tutkijatason ymmärrystä puutarhataloudesta ja Knaapiselle tarjoutui siis tarpeellinen tehtävä.  Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa hän oli ainoa, joka oli paneutunut puutarhatalouden erityispiirteisiin.

Olen nähnyt kaikki johtamisen eri virtaukset, joita tarjotaan temppuina esihenkilötyön onnistumiseen, tietää Petri Knaapinen.

Olen nähnyt kaikki johtamisen eri virtaukset, joita tarjotaan temppuina esihenkilötyön onnistumiseen, tietää Petri Knaapinen. Kuva: Markus Sommers

Johtaja luonnostaan

Johtotehtäviin Knaapinen sanoo päätyneensä pitkälti kutsuttuna ja viittaa siihen, miten hyvä on, että muut näkevät potentiaalia, jota ei itse huomaa. Hän ei ole johtajaksi aktiivisesti pyrkinyt. Kun kohdalle osui ensimmäisen esimiestehtävän 360-johtamisen arviointi vanhoin menetelmin, suunta oli käytännössä sinetöity.  

– Huomasin tuon arvion jälkeen ja ajattelin, että en enää koskaan tee pomon hommia, kun tästä pääsen, mutta arvioinnin tehnyt konsultti totesi toisin. Olin kuulemma juuri sellainen henkilö, jonka pitäisi johtaa, hän naurahtaa.

– Monesti on niin, että kun itse olet sen työkuorman keskellä, on vaikea arvioida omaa suoriutumista. Oma tuntuma voi olla hyvinkin erilainen kuin totuus.

Knaapinen ei mielellään puhu itsestään, vaikka hän niin tässä haastattelussa vähän joutuukin tekemään. Johtamisestakin hän puhuu mieluummin yleisesti kuin omia ansioitaan kehuen.

– Ajattelen, että kaikki meidän ihmisemme tekevät työn ja ansaitsevat siitä kunnian ja kiitoksen.

Knaapinen vaikuttaa hyvällä tavalla nöyrältä johtajalta. Hän sanoo olevansa palveluammatissa – muita varten, ei itseään eikä asemaansa varten. Samoin hän sanoo ajattelevansa myös rekrytoidessaan esihenkilöitä.

Kokemusta johtajuudesta on paljon, noin kahdenkymmenen vuoden ajalta, useista eri tehtävistä suomalaisessa hallinnossa, muun muassa Maa- ja metsätalousministeriöstä. Julkisessa LinkedIn-profiilissaan Knaapinen kuvailee johtajuutta seuraavasti:

– Johtajuus perustuu molemminpuoliselle kunnioitukselle ja luottamukselle. Ihmiset antavat parhaansa, kun heihin uskotaan.

Ylijohtaja on osallistunut muun muassa Tulevaisuuden johtajat -ohjelmaan.

On siis pakko kysyä, millaista johtajuutta hallinnossa nyt tarvitaan – näinä aikoina?

– Olen nähnyt kaikki johtamisen eri virtaukset, joita tarjotaan temppuina esihenkilötyön onnistumiseen. Olen aina ajatellut Matti Willamoa lainaten, että johtaminen on ihmisten johdattelua, valmentamista ja ohjaamista heidän vahvuutensa huomioiden ja mahdollisimman hyviin tuloksiin, Knaapinen sanoo.

– Tarvitaan taitoa kohdata ja kuunnella ihmisiä. Suurista kriiseistä ja muutoksista pitää selvitä kyynistymättä, ihmisiin uskoen ja eteenpäin katsoen. Näin yksi mentoreistani minulle opetti. Tätä kannan ajatuksella mukanani.

Knaapisen vahva kokemus hallinnosta takaa sen, että hän tunnistaa myös rakenteet ja suomalaisen byrokratian ajoittaisen kankeuden. Oikeastaan hänestä huokuu paljon yrittäjämäistä asennetta: pitää nähdä mahdollisuuksia ja ajatella, että jokainen kohtaaminen virkamiehen kanssa on mahdollisuus luoda mielikuvaa yhteiskunnasta ja luottamusta sen toimintaan. Ihmiset, työntekijät, luovat tuota luottamusta.

Hän myöntää, että sillä, miten hyvin hallinnon ihmiset asiat ja kohtaamiset hoitavat, on merkitystä yhteiskunnallisen tasapainon kannalta.

Luottamus. Tärkeä sana.

Muutos on mahdollisuus

Muutoksien keskellä olevia kuntia ja työntekijöitä Knaapinen rauhoittelee. Hän korostaa, etteivät muutokset muuta sitä, mitä ihmiset ovat saaneet aikaan eivätkä vie ammattiosaamista.

– Kun viimeinen ihminen kävelee toimiston ovesta ulos ja sammuttaa valot, organisaatio on ehkä kuollut, mutta ihmiset jatkavat elämäänsä kantaen mukanaan osaamisensa. Ihmiset ovat työyhteisö. Ei se logo.

Knaapisen mukaan erityisesti muutoksissa ja tiukoissa vaiheissa johtajien on korostettava sitä, että työyhteisö yhdessä ratkoo eteen tulevia tilanteita. Ja: katsoo eteenpäin.

– Ei ole hyvä toimeenpanotehtävissä kurkistella koko ajan taaksepäin ja ajatella, että ennen oli paremmin. Sellainen haikailu on ihmisille itselleen eri tehtävissä tosi raskasta. On uskallettava ajatella sen tiukan paikan yli, tulevaisuuteen, että kyllä, hyvä tästä tulee.

Fakta

• Kuka: Petri Knaapinen
• Ikä: 59
• Työ: Elyn ylijohtaja
• Koulutus: Maatalous- ja metsätieteiden maisteri
• Motto: Vilkaisu taakse ja täysillä eteenpäin