Joensuu kehittää koulujen inkluusiota valtionavustuksilla – Kuntaliitto: Inkluusio koettu pääosin toimivaksi

Kuntia on ryöpytetty kuluvan syksyn inkluusiokeskustelussa. Perjantaina Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto kirjoitti Helsingin Sanomissa, kuinka mahdollisuus inkluusioon antoi joillekin kunnille tekosyitä säästötoimiin. Perusopetuslain muutos vuonna 2011 antoi mahdollisuuden sijoittaa erityistä tukea tarvitsevia oppijoita yleisopetuksen ryhmiin.

– Erityisopetuksen pienryhmiä lakkautettiin, ja tukea tarvitsevia lapsia siirrettiin jo ennestään suuriin yleisopetuksen ryhmiin. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset joutuivat kuntatalouden tasapainottajiksi, hän kirjoittaa.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström huomauttaa, että noin pitkälle meneviä yleistyksiä ei voida tehdä.

Hän muistuttaa muutaman vuoden takaisesta Kansallisen arviointikeskuksen (Karvin) sekä valtioneuvoston selvityksestä. Kummankin mukaan on nähtävissä, että oppimisen ja koulunkäynnin tukimallit ovat monipuolistuneet ja ne koetaan pääsääntöisesti toimiviksi.

Myös oppilashuollon toiminta on muuttunut suunnitelmallisemmaksi.

– Alueellisia eroja toki on, Sjöström sanoo.

Tiimi- ja tupaluokat käytössä Joensuussa

Palvelupäällikkö Katja Pussinen Joensuusta sanoo, että inkluusio mielletään yleisesti pelkästään kouluihin ja erityistarpeisiin liittyväksi, vaikka käsite pitäisi nähdä koko yhteiskuntaa koskevaksi.

– Kehitämme kaupungin palveluja tarpeista lähtien, otamme toisin sanoen huomioon, mitä milläkin alueella tarvitaan. Ei siis niin, että meillä on palveluverkkorakenne, johon lapset ja yleisemminkin kuntalaiset sijoitetaan.

Joensuussa alueellista erilaisuutta sekä lasten ja perheiden haasteita ratkotaan kerroin-ajattelulla. Kertoimessa otetaan huomioon muun muassa työttömyys, maahanmuuttajien määrä sekä aikuisväestön koulutustaso, jotka kertovat tuen tarpeesta.

– Kouluja varten on koulukohtaiset kertoimet, joiden perusteella erityisresurssit jaetaan. Kunkin koulun rehtori saa päättää, järjestetäänkö koulussa esimerkiksi pienryhmäopetusta. Hän miettii, mikä koulun ja alueen omassa kontekstissa toimii parhaiten. Tuen riittävyydestä keskustellaan säännöllisesti, Pussinen kertoo.

Kouluissa toimii nykyään muun muassa tiimiluokkia, joissa luokanopettaja ja erityisopettaja luotsaavat luokkaa yhdessä. Osassa kouluja on tupaluokkia, tuolloin toisin sanoen jokaisella oppilaalla on oma kotiluokkansa, mutta osa oppilaista käy tarpeen mukaan tuvassa erityisopetuksessa.

Käytössä ovat myös keskitetyt pienryhmät, kuten kehitysvammaisten omat ryhmät. Sosioemotionaalista kuntoutusta varten on omat ryhmänsä, joiden oppilaiden on tarkoitus palata jaksonsa jälkeen takaisin lähikoulunsa ryhmään.

– Tärkeintä on, että tuki on tarpeeksi vahvaa. Tavoitteena on, että jokainen pääsee myös omanikäistensä seuraan, Pussinen kertoo.

Perusopetuksessa Joensuu hyödyntää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tekevän Ice Hearts -järjestön toimintaa. Tähän pohjautuen kaupungin päiväkodeissa on käytössä myös oma varhaiskasvatuksen kuntouttava tukimalli, lumiukot ja lumikit.

– Tuki varhaiskasvatukseen on olennaista. Kun tuki viedään jo päiväkotiin, ennaltaehkäistään tuen tarvetta koulussa.

Myös vanhempia tuetaan pärjäämään heidän omassa roolissaan. Vanhemman itsetuntoa pyritään vahvistamaan yhteistyössä muun muassa soten palvelujen kanssa.

Pitovoima kuntoon

Pussinen huomauttaa, että resursseja ei ole ikinä liikaa. Jonkun verran vajausta on myös Joensuussa, kuten koko maassa varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen henkilöstössä.

– Näkisin kuitenkin, että olemme saaneet aika hyvin valtion erityisavustuksia. Niiden avulla olemme voineet luoda uusia malleja. Toiveena on, että voisimme luopua joistakin vanhoista malleista tulevaisuudessa.

Yksi mahdollisista luopumisista voisi olla vaikkapa opettajien yksin tekeminen.

– Yhdessä tekeminen, tiimiopettajuus, helpottaa monessa tilanteessa. Vastuuta pääsee jakamaan ja omia tuntemuksia reflektoimaan kollegan kanssa. Myös yhteistyötä kodin kanssa voidaan tiivistää.

Joensuussa kiinnitetään runsaasti huomiota henkilöstön pitovoimaan. Opettajille järjestetään apua ja erityisen paljon tuetaan työssään aloittavaa opettajaa ja rehtoria.

– Etenkin uudessa työssä aloittava uupuu helposti, kun uutta tulee valtavasti. Ja opettajat ovat tunnetusti tunnollisia ihmisiä.

Valtion avustuksilla on palkattu lisää ohjaajia inkluusion kehittämistä varten.

– Myös erityisopettajilla pitää olla tunne, ettei häntä jätetä yksin. Kouluissa tehdään tiivistä yhteistyötä oppilashuollon ja soten lapsiperhepalveluiden kanssa.

Pussinen vetää itse työryhmiä, joissa on mukana päiväkotien ja koulujen esihenkilöitä, soten henkilöstöä sekä järjestöjen edustajia.

– Pohdimme yhdessä kuukausittain, miten esimeriksi joihinkin koulupoissaoloihin tai pienten lasten käytöshäiriöihin voidaan puuttua.

10 ja 1 000 oppilaan kouluja

Kuntaliiton Sjöström huomauttaa, että käytännössä inkluusion periaate konkretisoituu kunnissa lähikoulun periaatteena. Jokaiselle oppilaalle osoitetaan lähikoulu, jossa hänellä on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, ohjausta ja tukea.

– Keskustelussa on hyvä muistaa, että koulut ovat erilaisia. On alle kymmenen oppilaan ja tuhannen oppilaan yhtenäiskouluja. Myös inkluusioratkaisut ovat näissä hyvin erilaiset.

Kuntien säästötoimissa keskusteltaessa unohdetaan Sjöströmin mielestä helposti, kuinka koulujen toiminta ja resurssit noudattavat budjettisykliä.

– On selvää, että tuen tarpeet vaihtelevat lukuvuoden aikana ja että resursseja joudutaan kohdentamaan uudelleen. Kunnissa on vahva tahtotila löytää hyvät ratkaisut. Onkin outoa väittää, että inkluusio on vain kuntien säästökeino.

Mitä inkluusiolla käytännössä tarkoitetaan?

Sjöström kaipaa nyt rakentavaa keskustelua sekä nykyistä selkeämpää näkemystä siitä, mitä inkluusiolla tarkoitetaan.

– Käsitteestä tulisi löytää konsensus ja pohtia yhdessä, miten hyvää perusopetusta järjestetään kaikille myös tulevaisuudessa – sen sijaan, että aletaan polarisoida tilannetta.

Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on parhaillaan käynnissä Oikeus oppia – varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma, jonka rahoitus ulottuu ensi vuoden loppuun asti.

Yksi ohjelman tavoitteista on kehittää varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen inkluusiota.

Sjöström pohtii, että ohjelma saattaa olla yksi syy inkluusion nousemiseen aktiiviseen keskusteluun.

– Nyt olisi syytä tunnistaa, millaisessa toimintaympäristössä eletään. Tiedämme, että lapsilla ja nuorilla on monimuotoisia taustoja.

Tulevaisuutta pohdittaessa on otettava huomioon myös väestönkehitys. Lapsimäärä vähentyessä on mietittävä, kuinka kouluverkostoa vahvistetaan ja huolehditaan lähikouluperiaatteesta.

– Jos suunta kulkee kohti todella tiukkoja raameja, riskinä on heikentää lähikoulun mahdollisuuksia järjestää hyvää opetusta, tukea ja ohjausta.

Lue lisää: OAJ:n Katarina Murto huolissaan: Nykypäivän opettaja on myös ”terapeutti, kuraattori ja psykologi”https://kuntalehti.fi/uutiset/opetus-ja-kulttuuri/oajn-katarina-murto-huolissaan-nykypaivan-on-opettaja-on-myos-terapeutti-kuraattori-ja-psykologi/