Kapellimestari on kuin majakka – Ensimmäisen minuutin aikana orkesteri huomaa, että ”tää nyt on tämmöinen”
Kapellimestari Atso Almila kertoo, että vuodet ovat tuoneet palvelualttiutta. Johtaja on soittajiaan varten. Kuva: Anssi Kumpula / FCG
Kapellimestari Atso Almilan habitus vastaa elokuvien kapellimestaria, mutta orkesterin johtajan työ on kenties toisenlaista kuin draamoissa. Puhelinhaastattelun sekä Rahoitus- ja johtamisfoorumin, Rafon helmikuisen esiintymisen perusteella maestro on oppinut elämästä ja johtamisesta.
Ei ihme, että kuopiolainen Almila hurmaa kaikkialla.
Almila on eläkkeellä, mutta johtaa edelleen. Hänellä on kokemusta muun muassa kaupunginorkestereiden johtamisesta. Hän on toiminut myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professorina.
Elokuvien perusteella saattaa syntyä aika värikäskin käsitys siitä, mikä ja millainen on kapellimestari. Rooli vaihtelee senkin mukaan, onko kapellimestari pitkällä kiinnityksellä orkesterissa vai johtaako hän yhden konsertin tai konserttisarjan.
Aikoinaan orkesterikoot alkoivat kasvaa ja tarvittiin visuaalista metronomia. Mitä kapellimestari oikeastaan konsertissa tekee? Atso Almila kuvailee sen yksinkertaisesti:
– Näytetään koska ja kuinka nopeasti (soitetaan), hiljaa vai kovaa, katsotaan majakkana seisovasta kapellimestarista, että soitto toimii. Muistuttaa jumppatuntia, jossa tamburiinilla annetaan tahtia.
Atso Almila jatkaa, että kapellimestari on sisäistänyt musiikin. Hänellä on mielikuva koko sävykartasta. Siis siitä, millaista soiton pitäisi olla.
– Käytetäänkö paljon vibraattoa vai soitetaanko suoralla äänellä, mestarikapellimestari kuvailee.
Miten voimakkaita näkemyksiä soittajilla sitten on? Onko jokaisella ajatus siitä, miten pitäisi soittaa?
– Niin sanotussa perinteisessä konserttiohjelmistossa keskieurooppalaisissa orkestereissa voi olla näkemystä, että tämä on soitettu aina näin. Pohjoismaissa on raikkautta ja nuorta rutiinia, taito on korkealla mutta ollaan valmiita kokeilemaan. ”Näytä miten tämä menee ja me soitetaan niin kuin lyöt.”
Atso Almila puhuu ensimmäisen minuutin merkityksestä. Sen aikana huomataan, että ”että tää on nyt tämmöinen”. Orkesterit ovat myös itseohjautuvia. Jos kapellimestari on metsässä tai kokematon, orkesteri osaa itse ohjata itseään siinä kohtaa, missä kapellimestarista ei ole apua.
Orkesterit ovat muuttuneet ja niin myös johtajat. Almila tunnistaa työkulttuurin muuttumisen. Tyrannimainen johtaminen ja pomottaminen on yhä vähemmän arvossaan.
– Ei ole kovin suvaittavaa, että on huutava kapellimestari, joka lannistaa. Soittajat menevät lukkoon. Ei jää kovin hyvä muisto.
Kansainvälinen kieli
Monet kapellimestarit tekevät työtä eri puolilla maailmaa ja monenmaalaisten orkesterien kanssa. Kapellimestarin kätten keli on kansainvälistä. Orkesterit lukevat sitä suurin piirtein samalla tavalla. Yleisössä on erojakin. Esimerkiksi Britannian ja Suomen välillä.
– Kuitenkin brittiorkesterit ovat meille hyvin läheisiä ja keskinäinen ymmärryksemme täydellinen.
Orkesterin soittajien elämässä kaikki työ ei tapahdu yhteisissä harjoituksissa eikä varsinkaaan konserteissa. Kotityö on iso osa orkesterin arkea.
– Yhdessä hiotaan kokonaisuutta.
Vielä kapellimestarin vaativasta työstä, jossa elämä ei siis ole kuin elokuvissa. Auta, älä häiritse. Tämä on suuren suomalaisen kapellimestarin ja opettajan Jorma Panulan ohje tuleville orkesterinjohtajille.
– Koskaan ei pidä sorkkia, jos homma menee itsellänsä hyvin. Tämä on palveluammatti. Kapellimestari palvelee orkesteria, jotta orkesteri voi tehdä parhaansa. Aina ei tarvitse lyödä niin kauheasti. Riittää dialogi ja katsekontakti.
Atso Almila muistuttaa dialogin merkitsevän sitä, että kapellimestari ei yksin päätä kaikesta.
– Musiikillista dialogia syntyy ideaalissa tilanteessa kaikkien kesken.
Soittajat ovat ihmisiä
Atso Almila on johtanut lukemattomia orkestereita ja tehnyt työtä vuosikymmeniä. Vuodet ovat tuoneet palvelualttiutta ja kannustamista.
– Miten ollaan ihmisten kanssa. Koskaan ei saa nolata ketään toisten edessä, koska tilanteet ovat hyvin paineisia.
Ihan pieni havainto ei ole sekään, että soittajatkin ovat ihmisiä joilla on elämä. Atso Almila kuvailee, että koko orkesterilaitokselle on kehittynyt tapa, jonka mukaan konsertissa tehdään aina parhaansa vaikka olisi ollut minkälainen viikko.
– Lapset on sairaita tai auto on hajonnut. Parhaiten yhteinen tekeminen voi viedä tasolle, jossa musiikki itse auttaa unohtamaan nämä asiat.
Jos diivan elkeille ei ole tilaa maailmalla eikä harjoitussaleissa, huonosti se sopii myöskään kotielämään.
– Orkesterin johtaminen loppuu musiikkikeskuksen ovelle. Silloin alkaa arkielämä.
Johtamisesta: Analyysi: Johtaja on kuin kapellimestari – “Tyrannimainen johtaminen ja pomottaminen on yhä vähemmän arvossaan” | Kuntalehti
