Kunnat paljon vartijoina – tuhannet ukrainalaiset voivat hakea kotikuntaa jo lähiviikkoina

Ukrainan sota on kestänyt kohta vuoden. Suomeen on saapunut viime vuoden aikana yli 45 000 sotaa paennutta ukrainalaista ja heillä kaikilla on mahdollisuus hakea kotikuntaa vuoden 2023 aikana.

Kotikunnan hakeminen on mahdollista siinä vaiheessa, kun sotaa paenneet ovat oleskelleet Suomessa vuoden. Heistä noin 13 000 tulee vuosi täyteen jo lähiviikkoina maalis-huhtikuussa, jolloin ensimmäiset kotikuntahakemukset vastaanotetaan Digi- ja väestötietovirastossa.

Kotikunnan saamisen myötä henkilöt siirtyvät kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen piiriin ja heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet, kuin muillakin Suomessa vakituisesti asuvilla.

-Mitä pidempään Venäjän julma hyökkäyssota jatkuu, sitä useampi ukrainalainen todennäköisesti jää maahan, johon on paennut. Kun oleskelu Suomessa pitkittyy, sujuvan arjen merkitys korostuu entisestään, ukrainalaisten sotapakolaisten on päästävä nopeasti osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on tässä keskeinen rooli ja vastuu, arvioi sisäministeri Krista Mikkonen.

Valmistavan opetuksen kautta

Jo tähän mennessä kunnat ovat tehneet paljon ukrainalaisten auttamiseksi. Tilapäisen suojelun piirissä olevia lapsia ja nuoria on hakeutunut kiitettävästi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piiriin. 70 prosenttia kouluikäisistä ukrainalaisista on saanut opetusta ja 36 prosenttia varhaiskasvatusikäisistä on hyödyntänyt kyseisiä palveluja.

Jatkossa kotikuntamerkinnän omaavien lasten osalta kunta saa kasvatus- ja koulutuspalvelujen järjestämiseen kunnan peruspalvelujen valtionosuutta. Valmistavan opetuksen järjestäminen rahoitetaan kunnille täysimääräisesti.

Pohjois-Pohjanmaan eteläreunalla sijaitseva Alavieska on yksi niistä suomalaiskunnista, jossa jouduttiin järjestelemään palikoita perusopetuksessa uuteen uskoon viime keväänä. Alavieskan Vanhustenkotiyhdistys ry auttoi sotaa paenneita perheitä uuden elämään alkuun ja vuokrasi vapaita asuntojaan pakolaisille.

Ensimmäiset uudet asukkaat kuntaan tulivat jo maaliskuussa 2022. Näissä perheissä oli lapsia, joille lähdettiin järjestämään vauhdilla valmistavaa opetusta perusopetukseen ja myös varhaiskasvatuksen palveluille on ollut kysyntää.

-Meillä ei ollut aiemmin ollut tarvetta järjestää valmistavaa opetusta. Muutamassa viikossa meidän piti luoda kaikki nollasta. Yhdessä kansalaisopiston kanssa saimme järjestymään jo viime kevääksi pätevän opettajan ja tilat. Oppimateriaaleja oli tosi haastava saada, mutta nekin saatiin järjestymään, kertoo kunnan sivistys- ja hyvinvointijohtaja Tuulia Säkkinen.

-Me lähdettiin kuntana siitä, että kaikki opetusta tarvitsevat ja haluavat lapset ja nuoret otetaan mukaan valmistavaan opetukseen, koska lapsilla on oikeus tulla kouluun, vaikka oppivelvollisuutta heillä ei olekaan. Päättäjät ja kuntalaiset olivat tässä hyvin mukana, Säkkinen jatkaa.

Vertaistuki tarpeen

Tällä hetkellä Alavieskan valmistavan opetuksen ryhmässä on alle kymmenen ukrainalaista lasta, jotka opettelevat suomalaisessa peruskoulussa tarvittavia asioita opettajan ja koulunkäyntiavustajan johdolla. Nyt koulunkäynti on ollut vapaaehtoista, mutta tilanne muuttuu, mikäli vuoden Suomessa asunut perhe hakee kotikunta-statusta. Silloin astuu voimaan alle 18-vuotiaiden oppivelvollisuus.

-Minun tiedon mukaan kaikki peruskouluikäiset ovat käyneet meillä koulua jo nyt, vaikka siihen ei ole ollut velvollisuutta. Jonkin verran tilanne on elänyt vuoden aikana, jotkut perheet ovat muuttaneet muualle ja tilalle on tullut uusia, Säkkinen toteaa.

Kun pienessä maalaispitäjässä lähdetään luomaan uusia toimintoja tyhjästä, niin vertaistuki on ollut tarpeen. Ja sitä on myös saatu.

-Minä esitin vertaisverkoston perustamista, jonka kautta saisi tietoa valmistavan opetuksen järjestämiseen liittyen. Isot kaupungit ja aluehallintovirasto lähtivät siihen hyvin mukaan ja olemme saaneet sieltä seutukunnallista tukea, Tuulia Säkkinen kertoo.

Kotikunta ei ole pakollinen

Mikään pakko ukrainalaisten pakolaisten ei ole kotikunta-statusta hakea. Kotikunnasta on kuitenkin kiistatta hyötyä, mikäli aikoo jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa. Kansalaisuuteen ei kotikunnan hakeminen vaikuta.

-On erittäin tärkeää huomata, että kotikunnan hakeminen on vapaaehtoista. Tässä vaiheessa on erittäin vaikea arvioida, kuinka monet aikovat kotikuntaa hakea. Viime kesänä tehdyssä kyselyhaastattelussa kolmannes ukrainalaisista oli kiinnostunut jäämään pidempiaikaisesti Suomeen. Jos ajatuksena on jäädä pidemmäksi aikaa Suomeen, niin silloin kotikunta on järkevä ratkaisu, totesi sisäministeriön maahanmuuttojohtaja Sanna Sutter perjantaina järjestetyssä kotikunta-asiaa koskeneessa ministeriön taustatilaisuudessa.

Erityisen suuri muutos tulee kotikunnan myötä lapsiperheille. Sen lisäksi, että vanhemmat lapset siirtyvät oppivelvollisuuden piiriin, niin päivähoidossa pätevät samat pelisäännöt muiden kansalaisten kanssa. Lapsella on oikeus saada varhaiskasvatuspaikka, vaikka molemmat vanhemmat tai toinen heistä olisi kotona. Oikeus erilaisiin sosiaalipalveluihin laajenee, kun taas terveydenhuoltopalveluiden laajuus säilyy ennallaan.

Miinuspuolelle kotikunta-statuksen jälkeen voitanee laskea se, että lasten tultua oppivelvollisuuden piiriin, on mahdollinen etäopiskelu Ukrainan suuntaan tehtävä omalla ajallaan. Tämä voi vähentää kiinnostusta kotikunnan hakemisen suhteen heillä, jotka haaveilevat pikaisesta paluusta takaisin kotiin.

Jos vastaanottokeskuksen kirjoilla olevat henkilöt hakevat kotikuntaa, niin heidän vastaanottopalvelunsa loppuvat ja esimerkiksi asunto on hankittava itse. Jos kotikuntaa ei hae, niin elämä voi jatkua ilman muutosta vastaanottokeskuksen ja vastaanottopalveluiden asiakkaana.

-Kotikunta-statuksen hakeminen ei vaikuta henkilön Ukrainan kansalaisuuteen, eikä estä häntä palaamasta myöhemmin Ukrainaan, mikäli hän niin haluaa, Sanna Sutter muistutti.