Kunnilla tärkeä rooli koordinoida digiopastusta – yli 65-vuotiaista suomalaisista 280 000 ei ole koskaan käyttänyt digilaitetta
Älylaitteen käyttöön innostaa alun lähiopastus. Kuva: Seppo Haavisto
Elämme digituen kulta-aikaa, toisin sanoen tukea on tarjolla enemmän kuin koskaan. Mutta toisaalta meillä on iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan digituesta.
Näin tilannetta kuvailee johtava asiantuntija Tiina Etelämäki Vanhustyön Keskusliitosta (VTKL).
Yhä tärkeämpää olisi ratkaista, kuinka digituen pariin saataisiin ne, jotka sitä eniten tarvitsevat.
Digituen tarjoaminen ei nykyisellään ole myöskään yhdenvertaista. VTKL:ssä on nimittäin huomattu, että osassa Suomea tukea digin käyttöön ei ole tarjolla lainkaan.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Tilanne ei ole kiinni paikkakunnan koosta. Tuki voi olla hienosti järjestetty hyvin pienissäkin kunnissa, joissa on aktiivisia toimijoita.
Helsingissä ja Järvenpäässä hienoa koordinointia
Ihanteellisin tilanne Etelämäen mielestä on kunnissa, joissa digitukea koordinoidaan hyvin. Hän kertoo esimerkkinä Helsingin, jossa kaupunki on koordinoinut digitukea vuosien ajan.
– Kaupunki kokoaa aktiivisesti eri toimijat yhteen, yhdistää vapaaehtoiset ja yhdistykset, rakentaa verkostoa sekä järjestää yhteisiä koulutuksia omalle henkilöstölleen ja muille toimijoille.
Ison verkoston hyviin puoliin kuuluu, että silloin saadaan tukea tarvitsevia laajasti kiinni. Viesti lähtee eri suuntiin ja päällekkäiseltä työltä vältytään. Lisäksi yhdessä mietitään jatkuvasti, kuinka tukea voidaan kehittää edelleen ja mitkä ovat parhaat keinot palvella kuntalaisia.
Etelämäki sanoo, että koordinoinnin puutteen takia digituen tarjoajat tekevät eri puolilla maata päällekkäistä työtä.
Toinen hyvä esimerkki on Järvenpää. Isomäki kertoo, että kaupungissa kiinnitetään erityistä huomiota senioreihin.
– Järvenpäässä oli useita eri toimijoita, jotka kukin tahollaan opastivat digin käytössä mutta kenelläkään ei ollut paljon asiakkaita. Kun kaupunki kokosi heidät yhteen ja tuen tarjoamista ryhdyttiin suunnittelemaan yhdessä, löydettiin tukea tarvitsevat yhä paremmin.
Etäopastamiseen valtakunnallinen palvelu
Erityisesti ikäihmiset kokevat tarvitsevansa digitukea kasvotusten. Jos sanasto ei ole hallussa eivätkä laitteet tuttuja, lähituki onkin usein paras alku.
Korona-aikana digituki muuttui yhä enemmän etätueksi. Nyt pitäisi keksiä, kuinka etäopastamisella löydetään tukea tarvitsevat.
Etelämäki kertoo liiton saamasta kolmivuotisesta avustusrahasta, jolla kehitetään valtakunnallista etädigitukipalvelua. Tarkoitus on, että siitä saadaan valtakunnallinen help desk -palvelu, johon voi soittaa mistä päin maata tahansa.
Samaan aikaan kehitetään tapoja saada tukea tarvitsevat nykyistä paremmin kiinni sekä lisätä heidän uskallustaan ottaa yhteyttä.
Motivoinnin herättäjät vaihtelevat
Tilastojen mukaan digilaitteiden käyttö romahtaa 79 ikävuoden jälkeen. Yli 65-vuotiaista suomalaisista 280 000 ei ole koskaan käyttänyt digilaitetta, ja noin 350 000 ei ole käyttänyt laitteita koskaan tai viimeisen kolmen kuukauden aikaan.
Nopea digitalisaatio on herättänyt huolta siitä, että osa kansalaisista putoaa kyydistä. Osa on päättänyt, ettei edes yritä opetella älypuhelinten tai muiden digilaitteiden käyttöä.
– Tarvitaan motivointia ja rohkaisua. Laskun maksaminen sähköisesti ei välttämättä ole paras keino motivoida vaan esimerkiksi kuvien jakaminen läheisten kanssa tai kansainvälisten konserttilähetysten kuuntelu, Etelämäki kertoo.
Hän kertoo eläkeläisten kerhotapaamisesta, jossa yksi osallistujista kertoi vastustaneensa härpäkkeiden käyttöä periaatteesta. Mutta sitten iski korona, ja hän päätti tutustua laitteisiin ja alkaa hoitaa asioitaan sähköisesti. Ja kuinka ollakaan, hän huomasi pian, mitä kaikkea pienen laitteen avulla voi tehdä.
– Tarvitsemme lisää hänen kaltaisiaan kertomaan omista kokemuksistaan, Etelämäki sanoo.
Kuntien digineuvonnassa ei kannata rajoittua pelkästään kunnan palvelujen opastamiseen vaan olla kuulolla, mistä tuettava innostuisi. Kun oppii yhden asian, on helpompi opetella päälle muutakin.
– Eniten seniorit tarvitsevat ja pyytävät apua älylaitteiden perushallintaan. On vaikea käyttää kunnan palveluja, jos oma laite ei ole tuttu ja hallinnassa.
Yhteisiä tilaisuuksia etätuen opastamiseen
Monen kunnan kirjastossa on digitukea tarjolla tiettyyn aikaan, jolloin paikalle voi mennä oman puhelimen tai koneen kanssa.
Järjestöillä on tempauksia, joissa erilaisiin laitteisiin pääsee tutustumaan ja testaamaan.
Etelämäki huomauttaa, että yksi testauskerta ei useinkaan riitä. Oppiminen vaatii toistoa ja etenkin ikäihmiset rohkaisua.
Hyviä kokemuksia on saatu muun muassa kylillä pidetyistä tilaisuuksista, joissa on mukana paikallisia ihmisiä vapaaehtoisena vertaistukena sekä heidän lisäkseen etätukea. Vapaaehtoiset ovat apuna, jos yhteyden ottaminen etädigitukeen jännittää.
Etelämäki kertoo Vanhustyön Keskusliitto olevan mieluusti apuna, kun kunnissa mietitään senioreiden digituen järjestämistä tai kehittämistä.
Minkä verran on yli 70-vuotiaita, jotka eivät terveysesteiden vuoksi kykene käyttämään digilaitteita arkielämässään kuten hoito-, hoiva- ja kotihoidossa? Miten monen yli 65-vuotiaan taloudelliset esteet vaikuttavat digilaitteiden ja yhteyksien hankintaan ja ylläpitoon esim. pieneläkkeen saajat? Tämä asia voi koskea myös alle 70-vuotiaita. Onko tämä otettu huomioon kun Suomi digitalisoitu? Esim. VR unohti ne suomalaiset, jotka eivät käytä digilaitteita ostaakseen matkalipun mutta kykenesivät matkustamaan ja Postinkin palvelut heikentyneet digihuumassa.